Artzin lukukausi USA:ssa

San Francisco, Miami, New York sekä Suomi

2010-05-26T10:41:00.000-07:00

Laitetaan tähän alkuun saldo kevään opinnoista: kaksi A:ta, yksi B ja enkun kurssista hyväksytty. Olen ihan tyytyväinen opintomenestykseen ja Fiber Composites -kurssin B oli ensimmäisen välikokeen jälkeen/perusteella hyvin positiivinen tulos. Raskas puurtaminen kannatti! Sitten vaan hyväksymään kursseja omaan tutkintoon täällä lappeen Rannalla.

Viimeisenä Chicago-aamuna pakkailtiin loput tavarat laukkuihin, vietiin roskat pois ja toimitettiin tarpeettomat lakanat ja tyynyt kierrätykseen. Sitten matkustimme L-junalla kohti O’Haren lentokenttää. Lento lähti puolenpäivän aikaan ja lensimme yhdellä välilaskulla Minneapoliksen kautta kohti San Franciscoa. San Francisco oli kiva kaupunki. Käytiin ihmettelemässä vanhoja laivoja, Golden Gate -siltaa, Cable Car -vaunuja ja Alcatraz -vankilaa. Tottakai ihailtiin viktoriaanisia taloja ja käytiin bongaamassa kuuluisa postikorttimaisema. Hotellimme oli halpa ja aika hyvällä sijainnilla Russian Hillin juurella. Satama-alueelle oli vartin kävelymatka ja siitä pääsi kivasti keskustaan ratikalla. Vietettiin San Franciscossa kolme kokonaista päivää ja sitten matkapäivät siihen lisäksi. Onneksi vain yhtenä päivänä satoi. Keli oli kuitenkin aika viileä ja lämpötila oli 12 - 16 celsiusasteen välillä.

Cable Car, jossa veto tapahtuu kadun alla menevällä vaijerilla mekaanisesti.

Kauppa-alus Balclutha. Taustalla Golden Gate.

Golden Gate. Siitä ajettiin yli mennen tullen kaksikerrosbussin yläkerrassa.

Mutkamäki San Franciscon malliin.

Alcatraz.

Alcatrazin käytävää.

Tästä on suoritettu kuuluisin karkaaminen. 4 miestä karkasi omista selleistään eräänä yönä. Karkuri oli vuoden päivät kaivanut ilmaräppänää irti lusikalla ja valmistanut tekonuken vartijoiden harhauttamiseksi. Kukaan ei tiedä selvisivätkö ukot hengissä San Francisco Bayn hyytävästä ja virtaavasta vedestä mantereelle.

Postikorttimaiseman viktoriaanisia taloja.

San Franciscosta matkattiin yölennolla Miamiin. Yö oli lyhyt, koska lensimme "vastapalloon" ja siirryttiin 3 aikavyöhykettä itään päin. Miamissa hotelli oli oikein mukava ja rauhallisella paikalla Sunny Isles Beachilla eli Miami Beachilta pohjoiseen noin 40 min ajomatkan verran. Yöllä oli rauhallista ja siellä oli hyvä nukkua pois tentti -ja reissuväsymystä. Eka kokonainen päivä vietettiin Miami South Beachilla eli kaupungin kuuluisimmalla uimarannalla. Kiva rusketus tuli hankittua. Paitsi iltapäivällä ei heti viitsinyt rasvata itseään kun tulin pois merestä lillumasta, niin sitten paloi semmoiset hassut, noin 5 cm leveät raidat kylkiin ja käsiin. En käsitä, miten niin voi käydä, koska muualta iho ei palanut. :) Seuraavana Miami-päivänä kävin aamulla hakemassa alle vuokrapirssin keskustan länsipuolelta, lentokentän kupeesta. Semmonen kiva, juuri sisäänajon ohittanut Ford Mustangin avoauto. Pääsihän sitä ajelemaan oikealla (lähes) muskeliautolla! Nimittäin moottori oli vääntävä 4-litrainen SOHC V6 ja tehoa siinä oli 210 hevosta. 5-vaihteinen automaattiloota sai koneen tuntumaan laiskemmalta kuin tehot antoivat ymmärtää, mutta kyllä sillä silti takarenkaat sai vähän luistamaan kovemmassa risteyksestä kiihdytyksessä. ;) Kyseinen autoilupäivä vietettiin matkaamalla Mustangilla kohti Key Westiä eli Floridan niemen kärjestä lähtevän saarijonon päädymmäistä saarta. Saaret oli yhdistetty silloilla toisiinsa, joten siinä oli loistava autoilukohde. Matkaseurana meillä oli Tanjan korealaiset ystävät Haein ja Sue. Nähtiin komeita Karibian maisemia eli vaalean sinistä vettä, valkoista hiekkaa ja palmusaaria. Key West oli mielenkiintoinen, kuubalaisvivahteinen pikkukaupunki. Siellä kelpaisi loikoilla Hemingwayn tapaan riippumatossa palmujen alla. Ajomatka otti noin 3 tuntia suuntaansa ja itse Key Westissä vietettiin pari tuntia. Kävimme syömässä ja maistoimme Key Westin kuuluisaa Lime-piirakkaa, joka oli todella hyvää! Takaisin ajaessa osuttiin sadekuuroon, mutta se väistyi onneksi nopeasti. Illalla takaisin Miamissa käytiin viemässä Haein ja Sue lentokentälle ja hyvästeltiin heidät, koska heillä lähti yöllä lento kohti Chicagoa. Kävi hyvä tuuri, että autoilupäivä oli se pilvisin ja auringonottopäivinä paistoi aurinko, vaikka pilvet välillä vähän varjostivatkin. Lämpötila huiteli joka päivä 30 celsiuksen paremmalla puolella ja yölläkin putosi vain muutaman hassun asteen. Viimeisenä Miamipäivänä käytiin taas pötköttelemässä Miami South Beachilla ja uimassa meressä. Lento lähti seuraavana aamuna kuuden aikaan kohti New Yorkia. Herättiin aamuyöllä ja matkattiin hotellilta lentoasemalle.

Lötköttelyä South Beachilla.

Nahan grillaajia riitti.

Mustangin ratissa.

Mustang oli väriltään tyylikäs musta.

Miami Beachin asuinaluetta. Täältä vois joskus hankkia semmosen lomakartanon, jos miusta tulee miljonääri... ;)

Miami City.

Maisemaa Key Westin matkalta.

Siltaa kilometritolkulla...

Tanja, Haein ja Sue Key Westin satamassa.

Syömässä.

Täällä kelpais eläköityä, Key West.

Yhdysvaltojen eteläisin mantereeseen maantieyhteydessä oleva piste on Key Westissä.

Atollikuva vauhdista.

Käytiin ihailemassa laskuveden jälkiä levähdysalueen rannassa. Siellä oli myös kiteboardingin harrastajia ja kotilorapuja.

New Yorkin lento kesti reilut kolme tuntia ja laskeuduimme La Guardian lentokentälle hauskasti matalalla tapahtuneesta kaarroksesta. Lentokentältä änkesimme bussiin tavaroinemme ja matkasimme kohti määränpäätämme, West End Avenueta. Bussin päätepysäkki oli sopivasti määränpäämme, joten kahden ison ja kahden pienemmän matkalaukun roudaaminen ei ollut niin hurjan vaikeaa kuin olisi voinut olla liikkuvassa bussissa pois jäämistä varten. Asuttiin kivassa hostellissa, joka sijaitsi hyvällä aluella Central Parkin länsipuolella ja pohjoisosan kohdalla. Sieltä oli hyvä matkustaa läheisellä subwayllä ydinkeskustaan. Yölläkin alue oli kivan hiljainen, joten nukkuminen onnistui helposti ikkuna auki. Käytiin katselemassa tuttujakin paikkoja kesäasussaan, kuten samaa kalliota, missä otettiin kuvia tammikuussa. Tottakai käytimme suurimman osan ajasta shoppailuun, mikä olikin tarkoitus. Mukaan tarttui hyvään alennushintaan erilaisia merkkipaitoja, mitä Suomesta ei heti kuvittelisi ostavansa. Eniten shoppailun jäljiltä hirvitti rahan menon lisäksi matkatavaroiden paino Suomeen paluulennolle. Onneksi oltiin jätetty hieman tyhjää tilaa shoppailua varten. New Yorkissa vietettiin matkapäivien lisäksi yksi kokonainen päivä. Kokonaisena päivänä käytiin ensin tutustumassa Central Parkiin opastetulla pedicab -kyydillä. Frank esitteli paikkoja ja kertoi tarinoita julkkiksista, jotka asuivat/asuvat Central Parkia ympäröivissä taloissa. Yhteistä julkkisasunnoille oli järjettömät, jopa kymmenien miljoonien hinnat.

Maisema tutulta kalliolta, Central Park.

Vilinää Times Squarella.

Pedicab ajelulle lähdössä.

Ghost Busters leffasta tuttu talo (kaksi tornia).

Frendit -sarjan suihkulähteellä.

John Lennon -muistomerkki Strawberry Hillillä.

Yoko Ono asuu vielä tässä talossa (omistaa kolmanneksen siitä), minkä portaille Lennon ammuttiin (kuvassa bussin viereinen uloskäynti).

Täällä käytiin muun muassa shoppailemassa.

Macy's:n liukuportaissa oli paljon puuosia.

Käytiin vikana iltana iltakävelyllä Manhattanin eteläkärjestä länsirantaa pohjoiseen päin.

Nähtiin pienessä satamapoukamassa Battery Park Cityn alueella kaksi kohtuullisen mojovan kokoista jahtia, jotka saa Räikkösen 70-jalkaisen Princessin näyttämään Busterilta. Tässä toinen niistä.

Ihmiset harrasti "catch'n release" -kalastusta, koska Hudson-joen vesi on sen verran saastunutta, ettei kaloja voi syödä.

New Yorkista lähdettiin 18.5. kohti Suomea. Matkapäivälle sattui sateinen keli, joten ei niin kovasti harmittanut pois lähtö kuin olisi muuten harmittanut. atkattiin JFK -lentokentälle sujuvasti metrolla. Lennon lähtö oli merkattu puoli tuntia myöhästyneeksi ja lisäviivästystä tuli vielä toinen mokoma, ennen kuin saatiin rullauslupa lennonjohdolta. Lentoon päästiin varttia vajaa seitsemän illalla. Lento oli perillä Suomessa 10 aikoihin aamulla. Lentokoneessa nukkuminen ei oikein onnistunut, vaikka kovasti yritin, että jet lag ei niin pahasti potkisi päähän. Ensimmäiset kulttuurishokin oireet alkoivat lentokoneessa... Ja lisää seurasi, kun saavuttiin lähes autiolle Hki-Vantaalle. Oli tosi oudon tuntuista, kun ei ollut puheen sorinaa ja ihmisiä kuin kourallinen. Lisäksi keväiset maisemat näyttivät jotenkin pohjoisen karuilta, vaikka kivan vehreää olikin. Oltiin siis selvästi saavuttu Suomeen. Lentokentällä meitä oli vastassa iskä ja pikkuveli Jarno. Jarno oli kasvanut viime näkemisestä ainakin viisi senttiä pituutta ja laihtunut entisestään. Oli ihan kiva tulla Suomeen ja nähdä sukulaisia ja kavereita, vaikka kova kaipuu onkin palata rapakon taakse.

Tämä vaihto-opiskelukokemus on ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista elämässäni tähän mennessä. Kannatti lähteä!

Seuraavaksi aloitan diplomityön tekemisen yliopistolla kesäkuun alusta. Toivottavasti minusta tulee diplomi-insinööri jouluun mennessä! Katsotaan mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan ja missä sitä vaikutetaan!

Nyt päätän tämän reissublogin tähän, kiitos kaikille seikkailua seuranneille ja hyvää kesää!

Finals ja hyvästit Chicagolle -ainakin hetkeksi!

2010-05-11T23:56:00.000-07:00

Viime viikolla se sitten päättyi. Nimittäin opiskelu IIT:ssä. Saldona toivon mukaan hyviäkin arvosanoja ja kosolti univelkaa (Finals -viikon jäljiltä tietty). Tällä hetkellä istuskelen San Franciscon lentokentällä ja koitan muistella viimeisen viikon tapahtumia. Kuten arvata saattaa, wappu tuli vietettyä täysin tentteihin valmistautumisen parissa. Ei toivoakaan piknikeistä ja muusta hauskanpidosta, mutta käytiin Tanjan kanssa sentään iltakävelyllä tuulettamassa päitä Chicagon keskustassa wapunpäivänä. Löydettiin myös Apple Storesta Ipad, jota piti tietenkin kokeilla. Ihan veikeä laite, mutta ei kyllä keksitty mitään syytä, miksi sellaisen tarvitsisi. Kuitenkin täällä sitä myydään kuin kuumille kiville. Todettava, että Apple osaa markkinoinnin!

Water Tower

Water Tower Place

Lauantai-illan normaalia vilinää Magnificent Mile:lla (Michigan Avenue).

Buckingham Fountain ja keskustan pilvenpiirtäjiä. Suihkulähde on isoin, mitä olen itse nähnyt livenä. Monessa talossa oli valoilla tehty CPD -teksti työtehtävissä kuolleiden poliisien kunniaksi.

Tentteihin valmistautuminen oli aika puuduttavaa, mutta porukalla lukeminen teki siitä mukavampaa kuin se olisi voinut olla. Maanantaina olleet kaksi tenttiä olivat helpoimmat. Ensimmäinen oli englannin kuullun ymmärtämisen tentti, mikä arvosteltiin hyväksytty/hylätty periaatteella, joten se oli aika helppo. Toinen oli Computer Integrated Manufacturing, jossa sai olla kirja ja muistiinpanot tentissä mukana. Se meni ihan hyvin ja oli monelta osalta jo kerran opitun kertausta, hyvä niinkin. Siitä tuli muuten jo tulokset ja A sieltä napsahti eli korkein arvosana. :) Näiden kahden tentin jälkeen luetttiin kavereiden kanssa raivokkaasti tiistain tenttiin, joka oli Engineering Materials and Design. Tentti meni ihan kivasti, vaikka aika väsyneenä se tulikin tehtyä. Sen jälkeen tuntui, että kaikki paukut oli annettu ja oli hankala löytää motivaatiota viimeiseen, torstain vaikeaan tenttiin aiheesta Fiber Composites. Sain kuitenkin luettua alueen läpi ja tentti tuli tehtyä. Loppupeleissä se meni paremmin kuin odotin, mutta katsotaan nyt ensin mikä arvosana sieltä tulee...

Yön pikkutunneilla treenailua. Vasemmalta: David, Adnan ja Gokul.

Paul V. Galvin Library.

Tiistai-iltana ennen puolta yötä oli ruokalassa ilmainen Midnight breakfast. Paikka oli tupaten täysi tenttiin lukijoista.

Torstaina loppuaika meni pakkaillessa ja siivotessa huonetta. Käytiin lähettämässä osa tavaroista suoraan Suomeen lentorahdilla, koska kaikkea ei olisi voinut raahata mukana koulun jälkeisellä lomareissulla. Halvimmaksi tavaksi lähettää meidän rahtimäärä osoittautui IIT:n oma postitoimisto ja USPS:n palvelu eli tavallinen posti. Paketit päätyvät toivottavasti pian Suomeen, ennen meitä.

Perjantaina lähdettiin aamupäivällä käymään Shedd Aquariumissa. Siellä oli altaissa kaikenlaisia mötköjä ja mm. 4-D teatteri, jossa tuuli, satoi lunta ja pärski vettä päälle, kun katsottiin luontodokkaripätkää.

4-metrinen valas leikki pallolla.

Pilvinen Chicago.

Field Museumin dino kannattaa Blackhawkseja! Hawksit eteni muuten tänään läntisen konferenssin finaaliin, mahtavaa! Ei ole enää pitkä matka Stanley Cupiin!

Perjantaina, viimeisenä iltana Chicagossa, käytiin viettämässä aikaa kavereiden kanssa. Vietettiin iltaa Bryanin ja Andrew Cho:n luona, josta mentiin katsomaan elämäni ensimmäistä kertaa paikallista pesäpallon pääsarjatason matsia (MLB). Chicago White Sox vs. Toronto Blue Jays. Soxin 70 000 katsojan stadioni on ihan IIT:n vieressä ja vasta vikana iltana päädyttiin sinne... Peli itsessään oli tylsempää seurattavaa kuin suomalainen sukulaislajinsa. Kyllä sen heittämällä tehtävän syötön onnistuminen vaikutti vaikealta, saatikka palloon osuminen! Sox voitti pelin lopulta jatkovuoroparissa.

David, Sara, Adnan, Carlos, Andrew, Bryan, mie ja Tanja.

Hiivittiin vähän paremmille paikoille..

Lopulta koitti Chicagosta lähdön aika, jonka tulo tuntui yllättävältä. Kaiken kaikkiaan aika meni ihan liian nopeasti ja tosi paljon jäi näkemättä. Saldona paljon uusia loistavia kavereita ympäri maailmaa ja mahtavia kokemuksia.

Nyt lähden siirtymään Miamin koneeseen, kirjottelen myöhemmin lisää lomaseikkailuista.

Erilaista wappua

2010-04-30T10:05:00.000-07:00

Hyvää wappua sinne Suomeen! Tässä on vierähtänyt pitkä aika kiireiden keskellä viimeisestä blogikirjoituksesta. Viimeiset pari viikkoa on mennyt meillä molemmilla kiivaasti kouluhommia vääntäessä erilaisia labraraportteja, esityksiä ja projektitöitä. Tällä hetkellä istun kirjastossa ja aloittelen tämän päivän Engineering Materials & Design -luku/laskusessiota, josta on tiistaina Final -tentti eli hieman erilaista wapun viettoa... Ensi viikolla on sitten vuorossa Finalsit. 4 tenttiä pitää käydä tekemässä ja sitten on kouluhommat tältä keväältä ohi. Toivotaan, että menevät hyvin.

Eilen käytiin hankkimassa UPS:ltä 24" x 24" x 24" -kokoinen pahvilaatikko. Siinä meinataan lähettää talvivaatteita ja osa tavaroista Suomeen päin ensi viikolla, kun me matkustellaan sitten vielä koulun loppumisen jälkeen täällä. Eihän se rahtaaminen ole ilmaista, mutta päästään helpommalla, kun jos olisi kummallakin 2 isoa matkalaukkua ja pikkulaukut sitten reissussa. Nyt selvitään isoilla matkalaukuilla ja pikkulaukuilla.

Onneksi ei sentään ihan pelkkää opiskelua ole elämä täällä. Käytiin eilen illalla ex temporé vähän juhlistamassa kaverin, Alyssan, synttäreitä Fullertonin alueella pohjoisessa. Oli tosi mukavaa ja ihmisiä oli aika paljon liikenteessä. Yksi baarin ovimies stetsoni päässä sanoi Tanjan papereita katottuaan, että "lehmä sanoo muu". Oltiin sitten huvittuneita tilanteesta. Sille oli joku suomalainen vaihto-opiskelija opettanut vähän suomea. Opetettiin sitten lisää, miten sanotaan oikeita kohteliaisuuksia. :D

Ollaan tässä ihmetelty näiden puutarhanhoitohommia. Nimittäin kaikki nurmikko, mikä on ollut vaurioitunutta tai paleltunut talven jäljiltä on hoidettu kuntoon leikkaamalla "pilaantuneet" kaistaleet pois ja asentamalla siirtonurmea tilalle. Helppo konsti saada paikat tasaisen vihreäksi, mutta ei varmasti halpaa. :D Sitten täällä on ahkerassa käytössä automaattiset kastelijat, jotka nousee esim. jalkakäytävän reunasta veden paineella ylös ja alkavat suihkuttaa sumua nurmikolle. niitä on sitten noin 6m välein sumuttelemassa. Yleensä ne toimivat ilta-aikaan ja ei oo kovin kiva juttu, jos oikasee nurmikon yli ja samalla sattuu suihkut heräämään...

Noniin, nyt jatkuu sitten lukuhommat. Eli se aika mitä ei nuku, niin sen sitten käyttää melkein kokonaan lukemiseen ja tentteihin treenailuun. Välillä käytävä sitten urheilemassakin.

Maailman katolla ja pikavisiitti Navy Pieriin.

2010-04-18T14:54:00.000-07:00

Torstaina iltasella käytiin katsomassa Navy Pieriä. Navy Pier on USA:n laivaston vanha laituritukikohta, joka on nykyisin valjastettu huvi ja messukäyttöön. Pittuutta sillä on noin kilometrin verran ja käveltiin se lähes päästä päähän. Paikka oli juuri sulkemassa, joten ihmisiä ei ollut paljon paikalla ja käytiin nopeasti maailmanpyörässä. Muutamia iltakuvia ensin sieltä.

Ferris Wheel -maailmanpyörä.

Tänään päätettiin käydä katsomassa vähän kaupungin maisemia yläperspektiivistä Willis Towerista (ennen Sears Tower) eli Yhdysvaltojen korkeimmasta pilvenpiirtäjästä. Katto pytingissä löytyy 442m korkeudesta ja antennit sojottavat aina 527m asti. Rakennuksesta voi nähdä 4 eri osavaltioon, josta havainnekuva myöhemmin. Sää oli täydellinen, kun lämpöä oli vain noin 10 celsiusta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Se tarkoitti sitä, että härmää ei olisi ilmassa juuri ollenkaan ja näkyvyys olisi maksimaalinen. Sky Deck eli katselukerros on 412 m korkeudessa. Uskaltauduttiin myös lasikuutioon, joka on rakennuksen ulkopuolelle ulottuva koppi. Bongaa ulkokuvista pienet kopit talon yläkerroksesta. Oli hurja tunne kun jalkojen alla oli tyhjää melkein puoli kilometriä! Antaa kuvien puhua puolestaan! Osassa saattaa olla vähän suttua, kun jotkut ikkunoista olivat vähän likaisia. Talon ikkunoita pesee automaattiset ikkunanpesulaiteet ja niillä menee 3-4 viikkoa pestä kaikki ikkunat kertaalleen.

Kotiasemalla.

Willis Tower.

Näin kauas sieltä voi nähdä.

Ydinkeskusta koillisen suuntaan. Oikealla näkyy Millenium Park.

Pohjoisnäkymä ja ns. parempaa aluetta.

Länsinäkymä ja United Center ympyröity.

Etelänäkymää ja ympyröitynä IIT.

IIT zoomailtuna. Isoympyrässä kampusalue, pikkuympyrässä asuintalo.

Kaakkoon päin suunnattu näkymä, jossa IIT:n kampus jää juuri kuvan oikeasta laidasta ulos. Keskellä olevien korkeimpien tornitalojen takana on Soldier Field -jefustadioni ja vasemmalla puolella Field Museum. Kaukana lahden pohjassa näkyvät savut ovat Garyn alueen öljynjalostamoja, joka on yksi Yhdysvaltojen suurimmista energiakeskittymistä.

Itänäkymä, jossa Grant Park ja Millenium Park. Huomaa purjelaiva keskellä kuvaa.

412m pudotus kenkien alla!

Tyhjän päällä.

Bongaa lasikopit vasemmalta kyljeltä. Vasemmassa alhaalla näkyvä lipputangon lippu on noin 25m korkeudessa eli siitä saa vähän perspektiiviä.

Keväistä kukkaloistoa.

Alkuperäisasussa oleva Quincyn L-juna-asema lähellä Willis Toweria.

Vanhoja mainoksia 1800-luvun lopulta.

Arkea ja vähän juhlaakin.

2010-04-15T14:28:00.000-07:00

Viime kirjoitteluissani mainitsemani tentti meni hyvin. Lopputuloksena oli korkein arvosana A, joten panostus kannatti! Tentistä toipuessa on tullut askarreltua läksyjen, laboratorioselostusten ja projektityön parissa. Projektityö on kuitukomposiittikurssin suuritöisin juttu. Pitää tutkia kansainvälisistä tieteellisistä julkaisuista (vähintään viisi lähdettä) jotakin omavalintaista aihetta ja lopputuloksena pitää kirjoittaa vastaavan näköinen raportti. Omaksi aiheeksi valitsin kuitukomposiittien ja metallien hybridiliitosten lujuustarkastelun. Sitä on aikaa kirjotella nyt reilu viikko. Loput laboratorioharjoitukset pitää palautella ensi torstaihin mennessä ja niitä on kaksi kappaletta. Tietää taas mitä tässä viikonloppuna tekee... Koulu on yleisesti sujunut ihan kivasti ja tänään tuli esimerkiksi pidettyä englannin kurssilla puhe, joka sujui ilman suurempia virheitä. Kiva juttu, että joutuu esiintymään myös englanniksi, niin kielen oppiminen tehostuu entisestään.

Onneksi tässä on tosiaan oppinut olemaan stressaamatta liikaa mistään, niin täällä oleminen on paljon helpompaa. Sen tietää, että lähes koko ajan saa olla tekemässä jotakin kouluun liittyvää. Alussa siihen totutellessa tuntui välillä hyvinkin stressaavalta ja ahdistavalta kaikki työkuorma, mutta kummasti siihen on tottunut kevään aikana.

Viime viikonloppu oli oikein rock-viikonloppu, kun käytiin katsomassa kahta bändiä House of Bluesissa, Chicago Riverin rannalla aivan ydinkeskustassa. Bändivalinnat sattuivat nyt kummasti Suomeen... Ensimmäisenä vuorossa oli perjantaina HIM, jota on todella vaikea päästä katsomaan Suomessa. Itse paikka, House of Blues, oli todella hieno klubi. Muistaakseni saman ketjun paikka ainakin löytyy Guitar Hero World Tour -pelistä, joten siitä voi katella miltä se näyttää. Tietty netistäkin voi kattoa, linkki kotisivuille tässä ja sieltä kun nappaa Virtual tourin, niin pääsee kattomaan eri paikkoja. Meidän näkymä HIMiä katsoessa oli sama kuin virtual tourin Opera Boxes -paikka. Kuvaa voi pyörittää hiirellä liikuttelemalla, kun painaa nappia pohjassa. Sieltä näki yllättävän hyvin, vaikka paikka oli täynnä väkeä. Lämppärit oli mielenkiintosia ja soittivat yllättävän hyvää musiikkia. Niiden nimet ei oikein selvinneet, koska olivat yllätysvieraita. HIM itsessään veti ihan hyvän keikan ja kyllä huomasi, että bändi on täällä yllättävänkin kovassa suosiossa. Fanit oli ihan sekasin bändistä! Sunnuntaina oli sitten vuorossa Sonata Arctica, yksi omista lempparibändeistä. Paikkana oli sama klubi ja tällä kertaa se ei ollut loppuun myyty. No sunnuntai-ilta ei ehkä ole se otollisin aika lähtä katsomaan livebändiä. Kuitenkin paikalla olijat olivat suurin osa tosifaneja ja meininki oli mahtava! Katseltiin meininkiä lattiatasolta käsin. Lämppärit oli vähän vähemmän mainstream rokkia, kuin HIM:llä. Eka lämppäri, Powerglove, oli aika läppä, ne oli pukeutunu Nintendo pelihahmoiksi ja soitti vanhoja pelimusiikkeja sovitettuna kunnon mättömäiskeeksi. Laulua hei eivät harrastaneet ollenkaan. Toinen lämppäri oli new jerseyläinen powermetallibändi Mutiny Within, joka soitti ihan hyvää musaa. Itse bändi (Sonata) veti sellaisen keikan, että oksat pois! Sonata osasi järjestää showta ihan eri mittakaavassa kuin HIM ja suomalaisuuttansakin mainostivat hyvin! Toivottavasti bändin menestys jatkuu myös tällä mantereella!

Lauantai iltasella Tanja lähti korealaiskavereiden kanssa Spring Formal -juhliin. Jätin ne ite väliin, kun kuitenki niin monet vuosijuhlat tullu koluttua lappeen Rannallakin ja pukuvuokrankin säästi. Käytin sitten sen ajan kaupungin keskustassa iltajuoksuun. Läksin Grant Parkista kohti pohjoista Michigan -järven rantaa mukaillen. Tunnin juoksin pohjoiseen ja toisen takaisin, enkä silti päässyt pohjoiseen päin mennessä edes pois ydinkeskustan vaikutuspiiristä, että on kyllä iso city! Keskusta ja sen pohjoispuoli on melko turvallista aluetta liikkua vaikka yölläkin. Kivoja rantoja siellä suunnalla on ja pitää mennä käymään siellä joskus kun ehtii päiväsaikaan. Matkalla näin mm. avomallin uuden Rolls Roycen ja muutaman superauton.

Täällä on nyt pari päivää ollut helteinen sää. Tällä hetkellä mittari näyttää 27 celsiusta. Eilen olin lueskelemassa vähän, yllätys yllätys, koulukirjaa tossa kattoterassilla asunnon yläpuolella ja lähes poltin yläkroppani. Eiköhän tästä jonkinlainen pohjarusketus saada Miamia varten!

Nyt harmittaa jo aikalailla, kuinka nopeasti aika onkaan mennyt! Juuri kun alkaa olla tutustunut uusiin kavereihin, niin sitten pitääkin heti lähteä pois. Mutta sellaista se on. Täytyy yrittää pitää heihin yhteyttä sitten Suomeen paluun jälkeenkin.

Tässä muutama kuva nyt siitä, missä vaiheessa kevät täällä etenee. Tulppaanit alkaa juuri kukkia ja moni puu tai puska on myös kukkia täynnä. Isot lehtipuut alkavat vasta nyt pukkaamaan lehtiään. Toiset on jo melkein täydessä lehdessä.

The Central Division Champion and thunderstorm!

2010-04-04T17:22:00.000-07:00

Käytiin tänään katsomassa pitkään odotettu toinen NHL-matsi! Katsomopaikkana tietty opiskelijalle edullinen piippuhylly, mutta kyllä sieltäkin kivasti tapahtumat näki. Hawkseja vastaan luisteli Calgary Flames. Suomalaisia pelissä olivat Blackhawksin ykkösmaalivahdiksi noussut Antti Niemi, Calgaryn Hagman, sekä maalivahdit M. Kiprusoff ja Toskala. Peli meni hyvin ja Chicago korjasi potin kotiin lukemin 4 - 1 ja Niemi pääsi tehoille tarjoamalla syötön Patrick Kanen komeaan maaliin. Hagman vilautteli kykyjään ja pääsi vetämään muutaman hyvän vedon kohti Niemeä, mutta Niemi oli kuin muuri. Peli oli hyvin jännä ja tasainen. Vauhtia riitti ihan erilailla kuin edellisessä näkemässämme Anaheim-matsissa tammikuun alussa. Kipru ja Niemi näytti molemmat taidokkaita torjuntoja, mutta kyllä Niemi näytti kaapin paikan! Oli kiva huomata, että Niemestä on tullut Hawks-fanien suosikki. Hän sai kovimmat kannustukset kaukaloon tullessaan pelin alussa ja etenkin sieltä poistuessaan! Kyllä kelpas olla paikalla Hawkspaidassa, jossa on Niemen tunnukset! :) Chicago voitti Central Division mestaruuden eli oman lohkonsa NHL:ssä. Viime kerrasta on aikaa, koska se tapahtui 1992-1993! Ei muuta kuin Stanley Cup:ia kohti!!

Täältä voi katsella virallisen kertomuksen pelin kulusta ja muutamia videopätkiä: http://blackhawks.nhl.com/club/recap.htm?id=2009021176&navid=DL|CHI|home

Kun tultiin takaisin pelistä IIT:n suuntaan niin keli muuttui vaan synkemmäksi ja synkemmäksi. Junasta kun tultiin ulos niin oli alkanut kova ja lämmin sade. Ukkostahan se sitten oli ja sade sen kuin vain yltyi. Keli täällä on siis tällä hetkellä niin kuin Suomen kesä joinain päivinä. Lämpöä ulkona on tällä hetkellä noin 17 celsiusta ja tiistaille lupaillaan kivaa 26 celsiuksen lämpöä ukkoskuurojen kera.

Nyt suuntailen tästä kirjastoon lukemaan ja laskemaan huomista tenttiä varten. Sorvin ääreen siis!

United Center. Ei mikään maailman kaunein halli ulkoa. :)

Michael Jordan -patsas.

It's a goal!!

Maalivahti saa kiitoksia.

Huh hellettä aprillipäivänä!

2010-04-01T22:17:00.000-07:00

Tässä on aika menny taas jäniksen selässä, kun ei ole kahteen viikkoon ehtinyt kirjoitella tänne mitään! Museovierailuviikolla oli kaksi Mid-Term -tenttiä heti alkuviikosta maanantaina ja keskiviikkona. Maanantain tentti, Computer Integrated Manufacturing, meni ihan hyvin, vaikka viimehetken legendaarinen virheellinen korjausliike söikin siitä 10 pistettä lopputuloksesta, muuten ois ollu pistettä vaille täydet pojot... Keskiviikon tentti kuitukomposiiteista (lujuuslaskentaa lähinnä) ei mennyt sitten ihan niin hyvin, mutta lopputulos oli luokan keskiarvon tasoa. Ei muuta kuin parempaa yritystä sitten Finalseissa toukokuun alussa. Silloin onkin jopa tunnin sijaan kaksi tuntia aikaa täyttää lipareita!

Tuntuu siltä, että koskaan ei ole näin tehokkaasti vääntänyt kouluhommia ja silti se vaan meinaa loppua päivästä tunnit kesken! Kaikkea aikaa ei voi kouluhommille kuitenkaan antaa ja olen koittanut käydä urheilemassa Keating Centerissä punttisalilla ja uimassa. Uintia on tullut sen verran harrastettua, että nyt alkaa siinä lajissa olla vauhtia ihan eri tavalla kuin Suomesta tänne lähtiessä. Yllättävää kyllä, oon päässyt myös laihtumaan täällä Amerikassa. Lähinnä tuli epäiltyä ennen tänne lähtöä, että paljonkohan paino nousee... No ei nouse! :D Ollaan myös käyty katselemassa välillä leffoja leffateatterissa. Siinä saa kivasti ajatukset irti kouluhommista.

Tanja oli (vastavuoroisesti miun crossijuttuihin nähden) hankkinut liput teatteriin ja käytiin viime viikon torstaina sitten katsomassa komeassa Cadillac Palace -teatterissa Beauty and The Beast -näytelmä. Näytelmä oli osa Broadway-kiertuetta eli se oli lähtöisin New Yorkista. Oli hauska ja viihdyttävä esitys Disney-sadusta. Lavasteet ja näyttelijöiden ammattitaito oli jotain uskomatonta!

Sunnuntaina kävi hassu juttu, kun oltiin menossa kirjastoon opiskelemaan, niin matkalla orava meni luukulliseen roskikseen melkein meidän kohdalla. Päästin sen sitten vapaaksi avaamalla tyhjennyskannen, koska muuten se ei olisi sieltä päässyt pois. Ressukalle olis käyny vielä huonosti, jos ei oltas huomattu. Tässä kuva vastaavanlaisesta lajitteluroskiksesta.

Täällä on nyt sitten alkanut kevät oikein urakalla. Nurmikot vihertää kivasti, kukat nostaa päätään penkeistä ja puihin alkaa tulla silmuja ja lehtiä. Eilen oli lämmintä jo 20 astetta varjossa. Käytiin päivällä pari tuntia kuljeksimassa keskustassa. Alkaa tämäkin kaupunki tosissaan herätä henkiin kun kelit lämpenee! Tänään sitten paukuteltiinkin hellerajat puhki (27,5 varjossa Midwayn lentokentällä) ja voi veljet, että on ollut kuuma! Tämä ei sitten ole aprillipila, huomiselle on luvattu vielä vastaavia lukemia tai jopa lämpimämpää. Nyt tässä puolilta öin tätä kirjoittaessa elohopea on juuri 20 celsiuksen alla, eli lämmin on yölläkin! Ja ei varmaan yllätä, että kämppä tuntuu saunalta! Ei kiva! Koita nyt sitten tässä lukea maanantain tenttiin ja tehdä labraraporttia. Maanantaina on vuorossa tähän mennessä vaikein tentti, Engineering Materials & Design -kurssin 2. Mid Term. Siihen on tullut harjoittelut aloitettua alkuviikosta parin kaverin kanssa, mutta silti tuntuu, että asioita ei ehdi sisäistää kunnolla. Katotaan, miten äijän käy!

Sunnuntaina pääsee onneks sitte vähä irti tenttiinluvusta, kun United Centerissä putoaa kiekko jäähän! Mennään Tanjan kanssa kannustamaan Blackhawks voittoon, kun vastaan luistelee Calgary Flames. Calgaryssä pelaa tietty suomalaisia: Hyökkäyspäässä Niklas "Hakki" Hagman ja sitten veräjänvartijana onkin molemmat ukot Suomi-miehiä eli Miikka Kiprusoff ja Vesa Toskala. Varmaan jännä peli tulossa ja pitää toivoa, että Niemi on Chicagon alottavana maalivahtina. Mieki pääsen käyttää ekaa kertaa uutta fanipaitaa, tietty Niemen painatuksilla!

Tähän loppuun parit kuvat kaupungilta ja kampukselta, nii voitte ihmetellä millaset kelit täällä on. Kuriositeettinä, että tääl on satanu viimeisen vajaan 3 viikon aikana vain 1 päivänä!

Hyvää pääsiäistä!

Seikkailua Chicagon Field Museumissa 19.3.

2010-03-20T16:48:00.000-07:00

Käytiin eilen perjantaina tutustumassa the Field Museumiin. Museo sijaitsee Grant Park:n etelälaidassa ja sinne pääsee kätevästi L-junalla, kun jää Rooseveltissä pois. Museo on juuri sellainen, kuin museon kuvittelee oikeasti ylipäätänsä olevan. Valtava, historiallinen rakennus, missä on paljon erilaista ja arvokasta nähtävää. The Field Museum on maailman johtava dinosaurustutkimuksessa ja sieltä löytyi mm. ihka oikea muumio ja paljon valtava kokelma muitakin aitoja esineitä. Tämän paikan voisi hyvin kuvitella vastaavaksi tapahtumapaikaksi Night at the Museum -leffan tapahtumille...

Museossa oli kaksi erikoisnäyttelyä pysyvien lisäksi tällä kertaa ja ne olivat Mammoths and Mastodons: Titans of the Ice Age ja The Nature of Diamonds. Timanttinäyttelyssä ei saanut kuvata. Paikalla oli paljon vartijoita ja arvokkaimmat timantit olivat isossa kassaholvissa. Siellä oli myös yksi maailman suurimmista timanteista. Muistaakseni reilut 490 karaattia... Museo oli niin iso, että ei keretty edes kaikkea käydä katsomassa ja moni asia piti sivuuttaa nopeasti. Seikkailtiin siellä 3 tuntia eli koko päiväkään ei meinaa riittää, jos johonkin alkaa perehtyä kunnolla. Keli museopäivänä oli tähän mennessä paras täällä, lämpötila 18 varjossa ja auringon paistetta. Tuuli oli tosin melko kova, mutta se oli lämmintä länsituulta. Pienenä sivuhuomiona, että tätä kirjoittaessa tänään lämpötila on 1 aste plussalla ja lunta tulee vaakatasossa. Chicagon sää... Noniin, asiaan ja antaa kuvien puhua puolestaan:

Tanja ja Grant Parkin Columbus -patsas.

Museum Campukselle johtava alikulkutunneli.

The Field Museum (ei mahdu kuvaan kokonaan)

Museon kulmalla on dinosaurus.

Tyrannosaurus Rex nimeltään Sue museon pääaulassa.

Laatta kertoo Suen olevan maailman parahaiten säilynyt T-Rex.

Valtava mammutin pää kiven sisällä.

Tanja ja mastodontti.

Täydellisimmin säilynyt villamammutin poikanen, mikä on löytynyt ikijäästä Siperiasta.

Preerian intiaaniasuja.

Intiaanien urheiluvälineitä.

Intiaanien iso maja.

Etelä-Amerikan intiaanien esineistöä.

Pääaula.

Oikea muumio.

Muumioarkkuja.

Faaraopatsaita.

Kasvien fossiileja.

400 milj. vuotta vanha kalan pää.

Mallinnus dinojen aikakautta edeltävästä metsästä.

Ekoja maamönkijöitä. Kaikkien luut olivat aitoja.

Ekoja dinosauruksia.

Velociraptor.

Apatosaurus.

Stegosaurus.

Lintujen esi-isiä.

Triceratops.

Tanja ja dinon luu.

Esihistoriallisia hevosia.

Dinojen aikakauden jälkeisiä petoja.

Ihmisen esi-isiä.

Jättiläislaiskiainen oli oikeesti ISO.

Mammutti, minä ja isosarvinen irlanninhirvi.

Museossa oli tosi paljon taltioitu malleja/täytettyjä eläinlajeja. En laita tähän nyt muita kuvia, mutta siellä oli paljon myös jo sukupuuttoon kuolleita lajeja. Tässä kuvassa vasemmalla ylhäällä Big Horn, joita Montanassakin seikkaili vuoren rinteillä.

Underground adventure näyttelyssä ihmiset oli tavallaan kutistettu, eli ötökköjä suurennettu ja ne oli robotisoituja. Kyseinen otus oli noin 1,5m pitkä jässikkä... Sieltä sai kyllä aihetta kunnon jättiläisötökkäpainajaiseen.

Navy Pier ja Chicagon satamaa museon rappusilta.

Keväinen Chicago.

Sää teki maisemista tosi komeet.

Kohti Rooseveltin asemaa.

Näkymä L-junaa odotellessa.

Rooseveltin asema ja kipeät jalat museoseikkailusta.

Missoula, Seattle ja tiukkaa puurtamista IIT:llä.

2010-03-20T15:05:00.000-07:00

Sivuhuomion alkuun, että lisäsin edelliseenkin juttuun kuvia.

Spring Break viikon maanantaina käytiin katsomassa Heidin ja Tapsan yliopistokampusta. Oli komee paikka ja just sen näkönen niikun leffojen kampuksetkin on. University of Montana on tosiaan state university eli valtiollinen yliopisto. Meidän opiskelupaikkamme IIT on yksityinen yliopisto.

Iltapäivällä kävin sitten kapuamassa UM:n takana olevalle mäelle, Mt. Sentinelille, joka on hieman korkeampi kuin Tapsan kanssa aiemmin valloittamamme Mt. Jumbo. Mäessä oli kanssa kirjain, tällä kertaa M. Maisemat oli komeat ja tuuli aika kovaa, koska keli huononi koko ajan. Näin komean valkopäisen kotkan, joka kaarteli muutama kymmenen metriä yläpuolellani yhdessä kohdassa matkalla huipulle.

Tapsan äiti, Jaana, ja pikkusisko, Katja, tuli kanssa vierailemaan Missoulaan myöhään sunnuntai-illalla ja käytiin sitten maanantaina isommalla porukalla syömässä illalliseksi sushia. Oli eka kerta ku koskaan söin oikeeta sushia. Oli tosi hyvää ja oma suosikki oli ankerias.

Tiistaina käytiin shoppailemassa Tanjan, Tapsan, Heidin ja Luken kanssa paikallisella ostarilla. Sitte mentii illalliselle italialaiseen ravintolaan Tapsan äidin ja siskon kanssa. Ravintolan jälkeen Luke ja hänen tyttöystävänsä Britney tuli kylään viettämään iltaa Heidille ja Tapsalle, hauskaa oli ja pelailtiin mm. Quitar Heroa Wiillä.

Keskiviikkona aherrettiin päivällä kouluhommia ja pakkailtiin kamoja torstai aamulla starttaavaa Seattlen reissua varten. Meidät oli koko porukka kutsuttu Heidin ja Tapsan ystäväperheen luokse illalliselle. Ystäväperhe on eläkkeellä oleva opettajapariskunta Tom ja Sharon, tosi mukavia ihmisiä. Tom harrrastaa alkuperäiskansojen käsitöitä eli on tosi kiinnostunut inkkarikulttuurista. Hän näytti tosi komeita alkuperäisen kaltaisia tekeleitään, nahkareppuja yms. Takapihalla oli komea tiipii, joka on ihan samanlainen kuin aito. Siellä oli tunnelmallista istuskella nuotion lämmössä biisonin taljan päällä! Sharon ja Tom olivat loihtineet tosi hyvää ruokaa ja ilta meni mukavasti jutellessa kaikenlaista. Ainoa harmi oli itselläni jatkuvasti yltyvä flunssa..

Torstaina sitten startattiin kohti Seattlea. Luvassa oli semmonen Lapin matkaa vastaava ajorupeama. Alkumatkalla oli komeaa vuoristoa ja nähtiin vilaus Big Hornista, eli vuoren rinteillä asustavasta lampaan sukulaisesta. Matkareittimme ei mennyt ihan suorinta tietä, kun tarkoituksena oli käydä vilkaisemassa Idahon ja Montanan rajalla olevaa vesiputousvoimalaitosta! Harmiksemme sitä ei päässytkään katsomaan mutta käytiin vilkaisemassa lähistöllä ollutta mailin mittaista patoa. Ei kyllä ollut ihan mikään Hoover Dam, mutta komea silti! Matkalla nähtiin myös paljon erilaisia maisemia, kuten silmän kantamattomiin jatkuvaa viljelemätöntä preeriaa ja myöskin viljeltyä preeriaa. Sadettimia oli valtavasti, koska alue on aika kuivaa. Lähempänä Seattlea noustiin taas vähän vuoristoisemmalle seudulle ja siellä nähtiin jylhä Columbia Riverin uurtama kanjoni ennen korkeampia vuoria. Interstate 90 nousi vuorille vähän ennen Seattlea kun vuorossa oli vajaan kilometrin korkuinen Snoqualmie Pass -niminen vuoriston ylitys. Siellä keli muuttuikin sitten hurjaksi, kun lunta tuli oikein kunnolla! Onneksi autossa oli nastarenkaat, koska muuten ylitykseen ei olisi ollut asiaa.

Olin ostanut edellisenä iltana Vicksin flunssalääkettä. Tapsakin osti samaa lääkettä, kun hänelläkin oli flunssaa, mutta omalla kohdallani lääke teki olon tosi uniseksi. Sitä ei sitten oikein voinut ottaa, kun piti välillä ajaa autoa. Oloa se kyllä helpotti, vaikka aina torkut pitikin ottaa lääkkeen ottamisen jälkeen.

Tien laskeuduttua vuorilta alkoikin asutuksen määrä lisääntyä ja saavuimme pian sateiseen Seattleen. Tosi yllättävää, kun kaupungissa on keskimäärin 58 kirkasta päivää vuodessa! Suunnattiin Space Needlen (paikallinen Näsinneula, 180m) vieressä olevan hotellin tsekkaamisen jälkeen heti shoppailemaan isoon outlet-keskittymään vajaan tunnin ajomatkan päähän kohti Kanadan rajaa. Outlet sijaitsi intiaanireservaatin puolella. Sieltä sitten tarttui mukaan edullisesti muutama t-paita, kengät ja farkut. Taistelin kovasti kuumeista oloa vastaan koko illan. Seurauksena minun piti sitten jäädä perjantaina pötköttämään hotellille koko päiväksi.

Lauantaina sitten pääsin myös pyörimään kaupungille, kun flunssa alkoi helpottaa. Sää oli todella hyvä, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmintäkin oli yli 10 astetta. Kova tuuli tosin teki ilmasta koleamman. Käytiin ankka-ajelulla eli turistiajelu semmoisella toisen maailmansodan aikaisella amfibiokuormurilla. Ajelu lähti kivasti ihan hotellimme vierestä, Space Needlen tuntumasta. Oli tosi ratkiriemukas reissu ja kapteenimme, joka toimi oppaana, oli aivan älytön tyyppi! Kapteenilla riitti vitsejä, tempauksia ja erilaisia hattuja! Ankka-ajelun jälkeen mentiin keskustaan seikkailemaan. Matkattiin keskustaan tietty Space Needleltä lähtevällä monoraililla, joka on rakennettu Space Needlen tapaan 1962 maailmannäyttelyä varten. Junasta tuli mieleen Thunderbirds -nukkeanimaatio 60-luvulta.. :) Keskustassa oli vilinää ja paraati seuraavan viikon keskiviikon St. Patrick Day:n kunniaksi. Moni oli pukeutunut vihreään. Hassua, miten irlantilaiset ovat saaneet oman kansallispäivänsä lyömään näin läpi USA:ssa. Syömisen jälkeen suunnattiin kaupungin kirjaston ihmettelyn kautta Underground -tourille. Seattlen katutasoa on aikoinaan nostettu yhden kerroksen verran, kun nousuvesitulvat olivat ongelmana, joten jalkakäytävät ja liikkeiden sisäänkäynnit olivat jääneet sitten kerrosta alemmas. Myöhemmin uudet jalkakäytävät oli muurattu vanhojen yläkertaan muun katutason korkeuteen. Tutustu asiaan Seattlen historiasta, jos haluat tietää enemmän... Oli tosiaan mielenkiintoinen kierros. Oppaamme oli vetänyt jotain ylimääräistä, koska niin yli-innokasta opasta en ole koskaan aiemmin nähnyt! :D Underground kierroksen jälkeen mentiin Harbor Stepsien kautta syömään satamaravintolaan. Ravintola oli rapuravintola Crab Pot. Ruoka oli tietenkin mereneläviä, kuten erilaisia rapuja ja simpukoita. Ruoka oli tosi hyvää! Ruoan jälkeen suuntailtiin sitten takaisin hotellille parin pikku mutkan kautta. Tuli samalla bongattua myös maailman ensimmäinen Starbucks -kahvila! Nykyään Starbucks löytyy melkein joka korttelista, jokaisesta kaupungista tässä maassa.

Seattlesta pitää todeta, että jos tällä hetkellä pitäisi valita ihan mikä tahansa kaupunki missä haluttaisi Tanjan kanssa asua, niin Seattle on ylivoimainen ykkönen. Todella siisti, mielenkiintoinen ja kiva kaupunki! Urbaanialuieineen 2,5 milj. asukasta, mutta itse kaupungissa reilu 600 000.

Sunnuntaina pakkailtiin loput kamppeet ja luovutettiin hotellihuone. Minä ja Tanja suunnattiin kohti lentokenttää, kun Heidi ja Tapsa lähtivät ajelemaan takaisin Montanaan. Lentokentälle ajettiin Light Rail Train:lla eli tuttavallisemmin ratikkaa vastaavalla junalla. Lentokentälle saavuttaessa näkyi komeasti Mt. Rainier, joka on vajaa 4400m korkea vuori Seattlen tuntumassa. Kentällä sitten lueskelin alkuviikon tenttejä varten koneen lähtöä odotellessa. Flunssa vaivasi vielä kovasti tukkoisen nenän muodossa ja se teki lentämisestä vähän vaikean tuntuista. Lentomme lähti kohti Denveriä 25 min myöhässä ja se lisäsi jännitystämme, koska jatkolennon lähtöön oli aikataulun mukaan aikaa 40 min, jos olisimme aikataulussa. Saavuttiin Denveriin sitten 10 min aikataulun mukaista jatkolennon lähtemistä ennen. Juostiin hirveellä kiireellä jatkolennon portille, mutta onneksi sekin oli sitten myöhässä sen 15 min eli ehdittiinkin hyvin. Matka Chicagoon meni hyvin ja päädyttiin takaisin IIT:lle puolen yön maissa.

Tämän viikon alku olikin sitten melkoista ilotulitusta. Maanantaina Computer Integrated Manufacturing Mid Term -tentti, tiistaina labraharkkojen Quiz eli minitentti ja keskiviikkona Fiber Composites Mid Term. Yöunet jäi vähiin ja tiistaina oli myös labraharkan DL, jonka joutui nyt priorisointisyistä ylittämään ja keskittymään tenttiin lukemiseen. Palauttelin sitten labran perjantai-aamuna. 10 pistettä siitä tulee takkiin, mutta ennemmin otan varmemman läpipääsyn komposiittikurssista, kun yksittäisen labraharkan painoarvo on niin pieni. Tentit meni ihan kivasti ja niistä jäi ihan hyvä mieli. Perjantaina käytiin sitten päivällä seikkailemassa Field Museumissa Chicagossa ja siitä seuraavassa tarinassa.

Nyt tähän loppuun kuvia liittyen tähän kirjoitteluun:

Kampukseen tutustumassa. Kuvassa vasemmalta: Tanja, Heidi, Katja, Jaana ja Tapsa.

UM:n Main Hall keskusaukion keskeltä käsin.

Etualalla kampusta ja yliopiston jefujoukkoueen Grizzlien stadion M:ltä käsin.

Maisemia Mt. Sentinelin huipulta. Edessä todella jyrkkä rinne.

Täältä Mt Jumboa katsoi ylhtäältä päin.

Ilmojen kuningas liiteli yllä.

Lumi teki rinteestä haastavan läheisen jyrkänteen lisäksi...

Sushia.

Tomin tekemiä intiaanien nahkareppuja.

Noxon Rapids -pato.

Ajovuorossa.

Preeriamaaseutua ja valtavan pitkiä ympyräsadettajia. Kevät oli jo niin pitkällä, että ensimmäiset alotteli peltohommia.

Columbia River ja sen kanjonia.

Tanja sekä Heidin ja Tapsan Blazer-maasturi. Huomaa persoonallinen rekisterikilpi. Täällä kilpi jää itselle kun auton vaihtaa, joten tuosta saa hauskan muiston Suomeen! :D

Inkkarit hevosineen kanjonin reunalla vaanimassa viatonta uudisasukasta vankkureineen...

Maisemaa Columbia Riverin kanjonista.

Snoqualmie Passin lumisade ja loskainen tie.

Vihdoin Seattle!

Pimeäkuva hotellihuoneen ikkunasta, Space Needle.

Ankka!

Ankkamatkustajia.

Yksi kapteenimme monista hatuista...

Seattlen keskusta kaupungin keskellä olevalta järveltä käsin.

Täällä on TV:stäkin tuttujen kalastusalusten kotisatama..

Venenarikka.

Koristeellisia taloja.

Kapteeni veti meille YMCA -kappaletta liikennevaloissa...

Seattlen kirjasto on futuristinen. Microsoftin perustajat on rahoittaneet siitä suurimman osan.

Yksi kuva sisältä päin, toiseksi ylimmästä kerroksesta. Neonkeltaset liukuportaat.

Seattlen vanhaa kaupunginosaa. Täältä UG-tour lähtee.

Maanalaisella jalkakäytävällä seikkailua UG-tourilla.

Eka kuului kauempaa kovaa möykkää ja sitten tällainen merirosvopaatti tuli ihan puskista esiin.. Mahto liittyä St. Patrick Day:n paraatiin?

The Harbor Steps alkaa tästä.

Kaunista! Täällä kirsikkapuut kukki täysillä.

Satamaravintola-alue. Käytiin Crab Potissa.

Ruoka oli takuutuoretta...

Oikeanreunimmaisia syötiin, mut harmi ku vasemman reunimmaiset kuningasravun jalat oli niin kallita!

Pöydän antimia syötiin työkaluina nuija, puulauta ja haarukka.

Flunssainen ravunsyöjä ruokalappuineen.

Öistä Seattlea.

Monorail-juna sisältä.

Mt. Rainier lentokentän juna-asemalta käsin.

Maisemia Seattle-Tacoma International Airportilta.

Opiskelua ja Spring Break

2010-03-07T18:11:00.000-08:00

Viime kirjottelusta onkin jo vierähtänyt pitkä aika, joten nyt koitan lyhyesti tiivistää tähän tapahtumia. Supercross -reissun jälkeen alkoi vimmattu opiskelu, koska Engineering Materials and Design -kurssilla alkoi lähestyä eka kolmesta välikokeesta (Mid Term). Kävin kaverini Adnanin kanssa laskemassa ja harjoittelemassa kokeeseen muutamina pitkinä iltoina ennen h-hetkeä. Kannatti opiskella, koska siitä napsahti arvosanaksi C eli vastaa suomalaista 3:sta ja 16/50 opiskelijasta ei läpäissyt koetta. Oli hieman erilainen tenttikokemus Suomeen verrattuna, koska täällä koe tapahtui normaalin luennon sijaan ja aikaa oli siis vastata kysymyksiin 1 h 15 min, kun Suomessa vastaava aika on 3h. Tentissä piti vastata 2 esseeseen ja 2 laskutehtävään vaaditussa ajassa. Suomessa on ihan yhtä vaikeat kysymykset, mutta aikaa tosiaan enempi. Siksi oliki tärkeetä, että sai vastattua niin nopeasti kuin vain mahdollista.

Se oli tosiaan sitten eka koe ja muita on tiedossa heti Spring Breakin jälkeen. Spring break on viikon kevätloma ja meillä alkaa se juuri nyt. Taputeltiin kouluhommat pakettiin siihen malliin, että voitiin lähteä loman viettoon jo torstaina 4.3. Päätettiin aikasemmin, että mennään lomalla vierailemaan Heidille ja Tapsalle Missoulaan, Montanaan. Missoula on alle 100 000 asukkaan kaupunki, jonka läpi kulkee maata halkova rautatie eli siinä mielessä muistuttaa Kouvolaa...

Lennettiin tänne Missoulaan Chicagon O'Haresta, Denverin kautta. Chicago Denver -väli lennettiin isolla Boeing 777 -koneella ja saatiin sieltä tuurilla Economy Plus -paikat, joten tilaa oli normaalia enemmän istua parin tunnin lento Denveriin. Denverissä vaihdettiin sitten pieneen "lentobussiin" eli 50 hengen jettiin, jolla sitten lennettiin Missoulaan.

Perjantaina käytiin Tanjan kanssa pyöräilemässä kaupungilla. Sitten kun Heidi ja Tapsa tuli koulusta, kiivettiin lähellä olevalle isolle ruohomäelle, Mt Jumbolle, katsomaan isoa L-kirjainta rinteessä. Tapsan kanssa vielä jatkettiin huipulle, kun Tanja jäi nauttimaan kevätauringosta L:lle. Oli lämmin päivä, noin 15 celsiusta varjossa. Illalla mentiin sitten porukalla viettämään iltaa ja syömään Heidin ja Tapsan kaverille Lukelle, joka asui kämppiksensä Jaken kanssa kivassa omakotitalossa. Luke on kova metsästämään ja tosi taitava kokki. Ei ole tällä vaihtoreissulla tullut syötyä vielä noin hyvää possupaistia ja muusia kuin nyt sai syödä!

Maisemat täällä on mahtavia ja on luonto on niin kuin Pohjois-Amerikan luonto-ohjelmissa: vuoria, kivikkoisia lohijokia ja ruohikkoisia mäkiä, missä kasvaa siellä sun täällä puita. Alue on aika kuivaa loppukesästä. Eläimiä liikkuu metässä paljon ja täällä liikkuessa on tullut ainakin bongattua peuroja ja kotkia. Lauantaina käytiin tutustumassa Heidin ja Tapsan metsäharjoittelukeskukseen ja nähtiin samalla komeita maisemia.

Tänään käytiin vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä täältä etelään laskettelemassa Lost Trail -laskettelukeskuksessa. Nyppylällä oli korkeutta noin 2500 m ja laskettelu oli edullista. Luntakin oli ihan hyvin, mutta osa rinteistä oli vähän jäisiä, kun ei ole ihan hetkeen tullut uutta lunta. Oli kivaa ja päivä meni siinä mukavasti. Matkalla nähtiin Montanan maaseutua ja länkkärityylinen pikkukaupunki. Pakko sanoa, että kyllä kalliovuoret on todella jylhän näköiset, vaikka täällä ei niitä korkeimpia huippuja olekaan. Matkalla oli korkeimmat nyppylät noin 3 km korkuisia.

Päätän jutun täältä tähän. Myöhemmin sitten tulee jotakin kuvamateriaalia.

Ja nyt niitä kuvia:

Mt Jumbo Heidin ja Tapsan kämpän ovelta käsin.

Tanja ja Tapsa kiipeää.

Maisemia Jumbon huipulta.

Heidin ja Tapsan kämppä on tuossa pitkulaisessa talossa moottoritien ja alaslaskevan rinteen välissä.

Tanja ottaa aurinkoa L:n päällä.

Käytiin katsomassa lauantaina Heidin ja Tapsan harjoittelualuetta eli metsää.

Heidin ja Tapsan metstähommien harjoittelualueen kenttäsaha.

Sahassa on 2 vaakalaikkaa, 1 pystylaikka ja puu pysyy paikoillaan sahan liikkuessa. Voimaa antaa kuplavolkkarin moottori.

Täällä on vasta kuitupuuta noi Tapsan pään kohdalla olevat puut! Sahapuut on sitte semmosia väh. 30 cm halkaisijaltaan ja siitä ylöspäin, kuten jalan vieressä. Näin Amerikassa!

Kalliovuorten luontoa. Hyviä perhokalastusjokia!

Kaunista länkkärimaisemaa ja kiemurteleva Highway. Laskettelumatka.

Lost Trail -laskettelukeskus. Oli halpa paikka!

Maisemia Lost Trailin huipulta.

Lautailijoita sai nousun jälkeen aina odotella, kun kiinnittivät siteitään..

Minä olin suksilla.

Tanja laudalla.

Hisseissä ei ollu mitään alaslaskettavia suojakaaria. Kiva oli killua reilu 6m korkealla.. :D

Matkalla oli kiva länkkärikylä.

Sheriffin toimisto, huomaa hevospuomi vasemmalla.

Montanan maaseutua ja vuoria.

Huippureissu: AMA Supercross @ Indianapolis

2010-02-24T19:17:00.000-08:00

Nyt on takana omalta osaltani yksi odotetuimmista jutuista tänä vaihtoaikana, nimittäin supercross -kilpailun seuraaminen livenä! Viime blogikirjoituksessa mainitun labraraportin valmistuminen meni sitten viime tinkaan, mutta olipa siinä hommaa! Tuloksena on pisin pelkkä labraraportti, mitä oon koskaan tehnyt: 50 sivua pitkä, 68 kuvaajaa, 10 taulukkoa ja 3776 sanaa ja tietty englanniksi. Kaikki kuvaajat ja laskelmat perustu noin 10000 datariviin, että on tässä pakerrettu kerrakseen. Sain palautettua labraraportin viime perjantai-lauantai -yönä klo 1:34. Ajattelin, että olisin saanu sen aiemmin valmiiksi, niin olisi ehtinyt nukkua enemmän ennen reissuun lähtöä, mutta näin kävi kun koitin kuitenkin tehdä siitä hyvän. Sitten lyhyet yöunet, koska herätys oli varttia vajaa seitsemän.

Aamulla ylös ja loputkin kamppeet kasaan, pikkasen aamupalaa ja sitte lähdettiin Tanjan kanssa matkustamaan julkisilla Midwayn lentokentälle luoteis-Chicagoon. Sieltä noudimme vuokra-automme, Dodge Chargerin. Eli tiedossa oli mukava matka, muskeliautojuuria omaavalla oikealla jenkkirassilla. Auto ei tietty ollut mikään tykki, mutta kyllä siinä 2.7 litran V6 -koneessa oli vääntöä kuin dieselissä.

Otettiin vuokraamosta lisänä vielä GPS-navigaattori ja lyötiin koordinaateiksi meidän majapaikka Indianapoliksessa. Päästiin liikkeelle 9 aikoihin Midway kentältä. Tanjalla oli vielä aamupalaa ja ajateltiin nopeasti pysähtyä I-90 toll roadin mäkkiin (kaistojen välissä tietullin jälkeen), mutta ei saatukaan kunnon mättöjä sieltä, vaan tarjolla olikin pelkkää "aamupalaa" eli rasvakeittimessä keitettyjä hash browniesseja (leivitettyä perunaa). No sillä nyt sitte pärjättiin auttavasti ja ne oli ällön rasvasia. GPS aiheuttiki sitte heti pientä seikkailua, kun piti lähteä kohti I-90 etelää tullitieltä, mutta siellä olikin rampin jälkeen tie suljettu ja piti lähteä kiertämään takaisin tulosuuntaan, mikä tuntui tosi oudolta. Kiertotie-kyltit olivat pieniä ja eivät heti sattuneet silmään, joten 20 minsaa pyörittiin ja oltiin hieman hukassa Hammondin alueella Chicagon eteläpuolella, Indianan puolella. Lopulta tie löytyi ja kiertelimme pienempiä katuja pitkin ohi Michigan järven etelärannalla sijaitsevan valtavan öljynjalostamon.

Sitte päästiin motarin makuun ja oikealle tielle, I-65 (Interstate). Matka sujui leppoisasti maisemia katsellessa. Välillä oli semmosta mustan mullan isoa peltoaukeaa, välillä ei meinannut nähdä peltojen toista päätä, niin isoja ne oli. Yhdessä kohtaa oli suurin maatilakompleksi, mitä oon koskaan nähnyt. Sille oli oikein oma ramppi motariltakin pois ja mainoksia tien varressa, että meiltä tulee juomasi maito -Fair Oaks Farms. (www.fofarms.com) No Valtavien peltojen keskellä oli tien molemmin puolin muutaman kilometrien välein 4 navettakompleksia ja "tilamyymälä", johon kuului BP:n huoltoasema. Jokaisessa oli rinnakkain 3-4 navettarakennusta, jotka oli jotakuinkin 400-500 metriä pitkiä. Pihalla oli rehuaumoja, jotka tais olla noin 10 metriä korkeita. Oiskohan lehmiä ollu sitte useampi tuhat niissä yhteensä. Asuinrakennuksia ei niiden lähellä näkynyt. Pelloilla oli paljon ympyräkastelijoita, jotka oli aika vaikuttavan näköisiä. Ne oli kiinni runkoputkesta toisesta päästä ja sitten noin 40 metrin välein oli isot pyörästöt, jotka liikuttivat niitä. Nyt tietty talviaikaan olivat paikallaan. Pituutta niillä tais olla parhaimmillaan jotakuinkin 500 metriä ja korkeutta noin 5 metriä. Maataloustoiminta oli siis hyvin tehdasmaista, mutta näytti sinne jotain pientilojaki joukkoon mahtuvan (asuinrakennus talousrakennusten lähellä). Tuulivoimaankin oli panostettu ja nähtiin noin puolivälissä matkaa satoja juuri rakennettuja tuulimyllyjä peltoaukealla. Jokainen niistä oli noin 80 m korkea, ja siipiväli taisi olla jotain 40-50 metrin luokkaa. Meistä ne eivät olleet rumia, vaan komeita ilmestyksiä. Niitä oli myös paljon rakenteilla ja siellä oli myös nostureita paraikaa hommissa.

Matkaan meni aikaa jotakuinkin 3,5 h mennessä. Menimme majoituspaikkaan joka oli nimeltään Indy hostel. Se oli tavallisella asuinalueella oleva omakotitalo-hostelli ja oli muuten mukava paikka! Todella vieraanvarainen ja kotoisa! http://www.indyhostel.us/ Meillä oli kahden hengen sviitti, jolla oli hintaa kaikenkaikkiaan hieman yli 60 dollaria yö. Samaassa pikku hostellissa oli myös muita supercrossin katsojia, yhteensä meitä oli 9 menossa sinne. 2 oli tullut Brasiliasta asti.

Seikkailtiin vähän aikaa kaupungin keskustassa ja käytiin syömässä Italialaisessa, missä oli kunnon lande-englantia vääntävä mukava tarjoilija.

Patsaita italialaisravintolan edessä, komeat maalatut Moto-GP -paidat!

Kaupunki tuntui tosi pieneltä ja näkyi asuinalueilla, että täälläkin on lama vaivannut kovasti, koska monet asuintalot olivat rempallaan. Keskusta oli siisti ja ihmiset vieraanvaraisia. Liikkeellä oli todella paljon crossivarustemerkkihuppareihin pukeutunutta porukkaa eli tapahtuman katsojat tunnisti helposti (itteni mukaanlukien...) Stadionin ovet olivat auenneet jo puoli yhden aikaan päivällä, mutta ajattelimme mennä vasta varsinaiseen tapahtumaan ilta kuuden maissa.

Fanitan Supercrossin hallitsevaa mestaria, erittäin lahjakasta kuskia, James "Bubba" Stewartia. http://www.js7.com/ James ei harmiksi osallistunut kisaan, koska murtunut ranne ei ehtinyt parantua siihen mennessä.

Tapahtumapaikka Lucas Oil Stadium oli tosi komea ilmestys ja viimeistä huutoa oleva urheiluhalli aukeavine kattoineen ja päätyikkonoineen. Kyseessä on Indianapolis Colts NFL-joukkueen kotihalli. Se on valmistunut keväällä 2008 ja kokonaiskustannukset kyseisen ilmestymisen rakentamiseksi on arvioitu olleen noin 719 miljoonaa dollaria!! Katsojia halliin mahtuu normaalisti 63 000 silmäparia, erikoisjärjestelyillä 70 000 ja Supercrossia oli seuraamassa 60 900 silmäparia, joten tupa oli lähes täysi ja tunnelma sen mukainen!

Kuva hämää koon suhteen todella paljon, mutta korkeutta stadionilla on yli 82 metriä.

Näkymiä ennen tapahtuman alkua.

Avajaisseremoniat oli sitä luokkaa, että se NHL -pelin alkushow oli pientä! Homma lähti käyntiin tietty kansallislaululla, mutta siitäkin oli tehty spektaakkeli kun katosta laskeutui köysillä ilmavoimien kaverit lipun kanssa laulun aikana. Asiaan kuului tietysti ilotulituksia ja laservaloja! Sitten lähti käyntiin itse show, musiikki jauhoi niin kovalla, että korvissa soi. Alkushowssa esiteltiin sarjapisteissä 10 parasta kuljettajaa ja he ilmestyivät joko pyörineen tai ilman valokeilaan mitä ihmeellisimmistä paikoista ilotulituksien saattelemana. Osa kuljettajista tuli yleisön joukkoon ja heitteli ajovarusteitaan faneille. Yleisö kannusti suosikkejaan kovasti.

Kansallislaulun aika ja lippu laskeutui katosta.

Ilotulitusta ja laservaloja sekä tietty iskevää musiikkia!

Kuljettajaesittelyssä yksi kuskeista vastapuolen käytävällä kättelemässä faneja.

Sitten itse urheiluun. Homma lähti käyntiin karsintaerillä, joita ajettiin kummassakin kilpaluokassa (Supercross ja Supercross Lites East) 2 kappaletta. Jokaisessa lähdössä oli mukana 20 kuljettajaa. Supercross -luokassa ajetaan 450 kuutioisilla 4-t pyörillä ja Supercross Lites -luokassa ajetaan 250 kuutioisilla 4-t pyörillä. Lites luokassa ajetaan oma mestaruussarja lännen kisoja ja vastaavasti idän kisoja ja luokan kuskit voivat osallistua vaan toiseen. Nyt oli eka idän kisa. Supercross ajetaan koko maan kattavana ja kyseessä on samalla mailmanmestaruussarja Supercrosssissa. Karsintaeristä finaaliin selvisi kummastakin lähdöstä/ luokka 9 parasta. Sitten karsintojen jälkeen oli vielä Last Chance Qualifying -erät, jossa karsinnasta pudonneet taistelivat jäljellä olevasta 2 paikasta finaalissa. Sitten oli väliaikashown aika, jolloin rataa kunnostettiin ja samalla oli freestyle motocross -näytös. Finaalit olivat hurjaa menoa, vaikka Pourcel olikin ylivoimainen Lites -luokassa. Kaatumisia tapahtui joka erässä, pahankin näköisiä, mutta kukaan ei lähtenyt paareilla pois radalta. Rata oli kuskeille armoton!

Kuva väliaikashow freestyle-näytöksestä. Hypyt olivat kutakuinkin 25 m pitkiä ja 15 m korkeita. Volttejakin tuli 4 kuskin toimesta oikein sarjana.

Kuvakaappaus jättikokoiselta näyttötaululta. Lites -luokan kuskit valmistautumassa finaaliin. Oikeassa laidassa ylivoimainen voittaja, ranskalainen Pourcel (1), keskellä kolmanneksi sijoittunut Barcia (17) ja vasemmalla toiseksi ajanut Stroupe (45).

Kuva Lites -luokan ekalta finaalikierrokselta. Pourcel ehti kuvasta jo pois. Loikat olivat henkeä salpaavan hienoja, koska laskeutumisen piti osua 2 metrin pituiselle alueelle, kun loikan pituus oli tässä tapauksessa luokkaa 15 m ja korkeus 6 metriä (pisin triplahyppyri tarjosi yli 20m pitkiä lentoja ja enemmän korkeutta). Ajotekniikkalaji!

Lites -luokan palkintojenjako.

Sekuntikyltin kannattelijatyttö poistuu lähtösuoralta, alle 5 sekuntia puomin putoamiseen ja Supercross finaalin lähtöön! Kesto 20 rankkaa kierrosta.

Ekassa mutkassa oli aina ahdasta. Kyseessä Supercross -luokan finaalilähtö, missä ekana valkoisen viivan ylittänyt sai 1500 dollarin palkinnon siitä! Pikkuraha kuitenkin kuskien palkassa, sillä Supercross -luokan tehdaskuskit tienaa peruspalkkana 6 nollan omaavia perusvuosipalkkoja ja siihen on yleensä sitten tulee lisänä sponsseja ja noin 100 000 bonus / osakilpailuvoitto. Amerikassa crossi on iso laji!

Kuvassa näkyvä kuljettajanelikko tarjosi kunnon supertrillerin finaalilähdössä. Ekana tässä vaiheessa Millsaps (18), Windham (14), Villopoto (2, vihreä pyörä) ja Dungey (5, keltainen pyörä mutkan takana).

Yleisö hurrasi seisaallaan kun lajin ikänestori Windham lähti ohittamaan Millsapsia porrashyppyrissä kärkitaistelussa. Näitä tilanteita ei näe F1:ssä, nimittäin vastaavaa ohitusten määrää kuin täällä!

Kärkitaistelu oli timantin kovaa, kun piikkipaikka vaihtui melkein jatkuvasti reiluun erän puoliväliin asti! Nyt Villopoto ohittaa Windhamin väliaikaisesti.

Tässä tapahtuu ratkaisu: Villopoto (laskeutumassa) siirtyy Windhamin edelle triplahypyssä ja paineli sitä

myötä voittoon. Sarjajohtaja Dungey lähtemässä juuri hyppyrin nokalta lentoon. Millsaps oli tässä vaiheessa neljäntenä.

Villopoto ohitti maalilinjan ja soihdut syttiyivät sen merkiksi. Numerotaulussa näkyy viiden parhaimman kilpanumerot. Maaliin tultiin järjestyksessä Villopoto, Dungey, Windham, Brayton ja Millsaps. Kuskeja oli erässä 20 kappaletta.

Satunnainen crossifani kisan jälkeen.

Tulokset ja virallisen selostuksen kilpailujen kulusta voi tsekata täältä: http://www.racerxonline.com/article/racer-x-race-report-indianapolis.aspx

Spektaakkeli päättyi hienosti noin klo 23 aikoihin ja oli hotellille paluun aika. Keskustan liikenne oli tietysti aivan tukossa! Ei muuta kuin unta palloon ja seuraavana päivänä takaisin Chicagoon. Napsittiin vielä vähän kuvia seuraavana päivänä, mutta keli oli huono, joten pahoittelut laadusta!

Öinen Indyn keskusta hallin rappusilta.

The Indiana Soldiers' and Sailors' Monument (reilu 86 m korkea)

Sitten pari randomkuvaa Indianapoliksesta seuraavalta päivältä...

Indianapolis Arts Garden.

Kuuluisa aukea Indystä...

Pieni keskusta, vain pari hassua pilvenpiirtäjäksi luokiteltavaa taloa..

Mihis sitä mennäänkään...?

Tottakai käytiin katsomassa moottoriurheilun pyhättöä, Indy Speedwaytä! Rata-alue oli ihan mielettömän laaja!

Moottoriurheilumuseo radan keskellä.

Varikon päätorni ja katsomoa kaukana.

Legendaarinen tulostaulu!

Melkein kämpillä Chicagossa! Oikeanreunimmaisena ramppi IIT:lle, 35th Street. Tässä kohtaa 6 kaistaa samaan suuntaan...

Chicago Auto Show 2010

2010-02-18T20:41:00.000-08:00

Tässä on kuvasaldoa tämän päivän parin tunnin kiertelystä Chicago Auto Show:ssa. En laita kaikkia kuvia tänne, koska niitä on paljon. Näyttely oli iso ja hieno, muttei kuitenkaan mikään valtava. Oma osansa on varmasti taloustaantumalla mikä on syönyt kokoa pois tällaisilta tapahtumilta. Kämppis kertoi, että esimerkiksi viime vuonna näyttely oli isompi ja siellä oli enemmän edustettuna eri merkkejä. Silloin oli enemmän erikoisia kalliita automerkkejä kuten Ferrarin merkkiedustus ja monet tavallisten merkkien osastot olivat isompia. No, ei se meitä haitannut. Kuolattavaa oli paljon! Niin ja tosiaan hinnoista sen verran, että kun ottaa Suomen hinnasta karkeasti puolet pois (oikeasti vähän yli puolet) niin saa lopputuloksena Yhdysvaltojen hinnan dollareina! Tahdon töihin tänne pariks vuodeks, että saa hienon tuontiauton sitte Suomeen verottomana!! Tai toivottavasti edes EU:n vapaakauppalaki kaataa Suomen ylikorkean autoverotuksen!!

Ja sit niitä kuvia:

The McCormick Place on ISO messukeskus. (sisäänkäynti)

McCormick Placen valtava pääkäytävä.

Hyundain hybridi-konsepti, jonka etupuskuri oli näyttö ja siinä ui kaloja.

Villin näkönen matkustamo edellisestä. Kaikki apulaitteet toimi hipaisunäytöistä.

Tanja ja valtava vanne, 34", traktorikokoluokkaa!

Bongattiin putkihitsaussimulaattori!! :)

Tätä poliisiautoa on vaikea päästä karkuun tiellä kuin tiellä! (Subaru WRX Sti)

Lava-auto minun makuun, koska siinä oli crossipyörä lavalla ;). Merkkinä tosin Suzuki (auto ja pyörä)...

Ferrareita näyttelyssä oli tämä F430 rata-auto ja yksi F430 Spider.

Transformers elokuvan Bumblebee -Camaro!

Chevroletin uusi räyhäkäs kauppakassi, Aveo RS.

Laatikko Scionista oli tehty todellinen Tailgate-party -keittiö. Löytyi mm. grilli, jääkaappi, maustehylly kastikkeille, pesuallas vesikalusteineen ja poppilaitteet!

Tässä viritetty yläkuvaa vastaava Scion (Toyotan tytärmerkki).

Uusi Toyota Tundra näyttää Hiluxille närhen munat koossaan. Kevyt 5.4L bensa-V8 pellin alla...

Kaunis Maserati Gran Turismo S.

Rata-Viper.

Uusia retromuskeleita oli näyttelyssä paljon. Tässä Dodge Challenger SRT-8.

Ja tässä jenkkimuskelien todellinen kuningas: Ford Mustang Shelby GT 500, poneja pellin alla 550.

Jeepeillä pääsi ajelemaan "maastorataa". Ei jonotettu ajamaan, kun jono oli niin pitkä.

Yksi omista lemppariautoistani, Nissan GT-R.

Ja toisesta kuvakulmasta. Hinta täällä $ 80 000 ja Suomessa...

Mercedes-Benz SLS ja nostalgiset lokinsiipiovet!

Ja SLS takaviistosta.

Lamborghini Gallardo LP560-4 Spyder.

Valmet Automotiven tuotantoa Uudestakaupungista: Fisker Karma.

Audi R8 Spyder, nam!!

Ja sitten näyttelyn helmi! Lexus LFA -superauto. Hinta $ 350 000 ja koko tuotanto myyty.

LFA edestä.

LFA takaperspektiivistä. Auton kori on hiilikuitua!

Mitä olisi autonäyttely jenkkilässä ilman monsteria, no ei mitään! Siksi paikalla oli hieman korotettu Chevrolet Silverado...

Ja lopuks Chicago Blackhawks Camaro, minkä olis voinu voittaa arvonnasta. Ei osallistuttu kun jos onni potkasis, nii joutus maksaa hirmu autoverot tästä Suomeen ja teettää tyyppihyväksyntä, että sais rekisteriin siellä. Pirun komee on kylläkin!

Tässä siis vain osa autonäyttelyn annista ja hienoista autoista. Nyt kouluhommia kiireellä eteenpäin. Ennen Indianapolikseen lähtöä pitää palauttaa iso laboratorioraportti (n.50 sivua) vetokokeista liittyen kurssiin Engineering Materials & Design.

Super Bowl, valentine's day ja kiinalainen uusi vuosi

2010-02-17T22:15:00.000-08:00

Huhhuh! Aika rientää ja tässä on ollut melkosta kiirettä viimeiset pari viikkoa! Käytiin kannustamassa Super Bowl suosikkejamme BOG:iin rakennetussa studiossa. Molemmilla oli tietysti omat suosikit. Minulla Indianapolis Colts ja Tanjalla New Orleans Saints. Colts oli yllättäen suositumpi joukkue, kun naapurikaupungista kyse, mutta Super Bowl ensikertalainen Saints vei pelin ja Tanja tuuletti. Oli kyllä mahtava peli ja mahtavaa kannustusta molemmin puolin. Mainoksetkin oli spektaakkelimaisia, ne jos mitkä osataan täällä jenkkilässä! Väliaikashow oli pelkkiä CSI -tunnareita, kun The Who:n vanhat ukot revitteli stadionilla...

Go Colts, Go!!

Voittajan puolella on kiva olla! (häviäjän ilmettä ei näytetä..)

Viime viikonloppuna juhlittiin ystävänpäivää. Täällä sitä juhlitaan paljon isommassa mittakaavassa kuin Suomessa. Ystävien ja rakkaiden kanssa tehdään yleensä jotain mukavaa yhdessä lahjojen antamisen lisäksi. Me käytiin illalla katsomassa Valentine's Day -niminen elokuva. Teatteri oli täydempi kuin koskaan aiemmin, vaikka näytös alkoi 10:20 pm eli 22:20.

Ystävänpäivän kanssa samalle päivälle sattui kiinalainen uusi vuosi ja käytiin ihmettelemässä paraatia China Townissa. Meidän koulussa on paljon kiinalaisia ja siksi ruokala tarjosi Meal Plan -asiakkaille, eli meille, ilmaisen ruoan sen kunniaksi. China Town sattuu melkolailla puolimatkaan tästä kun lähtee keskustaan päin. Pikkusen joutuu poikkeamaan länteen reitiltä keskustaan. Keli oli loistava ja se tarkoitti myös sitä, että väkeä oli paljon liikkeellä. Alla on kuvia kyseisestä paraatista.

China Town:n portin alla väkeä kuin Kiinassa!

Poliisit ajeli paraatin edellä. Tietenkin kiinalaisvalmisteisilla mönkijöillä!

Tiikerit ja lohikäärme kärjessä.

Kaikenlaisia ajoneuvoja ja kärryjä meni ohi. Punaliput oli aika yleisiä...

Paraatissa oli myös paikallisa High School -bändejä, jotka ei ollu niin kiinalaisia. Komeesti soittivat ja tanssivat samalla.

Joukkoon mahtui myös Chicagon irlantilainen säkkipillibändi.

Nukketeatteria ajoneuvossa.

Punasilmänen mörökölli...

Paraati ei oo mitään ilman junaa...

-ja palouautoa!

Opiskelurintamalla tahti sen kun vain kiristyy. Suurin osa ajasta on nyt mennyt kouluhommien tekoon. Ekat välikokeet (Midterm) alkaa puskea päälle ja Tanjalla semmoinen oli jo. Miulla on ensi keskiviikkona oma ensimmäinen tulikoe. Vaikeeksi homman tekee se, että tunnissa pitäs ehtiä tekemään monen monta tehtävää, jotka eivät ole mitenkään helppoja. Alottelin tänään lukemaan siihen, kun viikonloppuna ei ehdi yhden tämän vaihtoreissun kohokohdan (miun mielestä.. ;) ) takia lukemaan. Lähdemme katsomaan supercrossia Indianapolikseen, moottoriurheilun mekkaan. Jos laji ei ole tuttu, niin tästä voi tutustua:AMA Supercross ja Supercross Online. Matka sinne taittuu vuokra-autolla, joka on nopein ja yksi halvimmista vaihtoehdoista tuolle välille.

Chicago Auto Show 2010

Huomenna mennään tutustumaan Chicago Auto Show:hun. Ei ole mikään ihan pieni näyttely, mutta ei kuitenkaan Detroitin vastaavan veroinen. On täällä kuitenkin kaikenlaisia harvinaisuuksia näytillä, kuten Lexuksen uusi superauto LFA. Sen näkemistä sitten odotellessa... Tästä voi tarkastella linkkiä tapahtumaan: Lexus LFA ja näyttelyssä esillä oleva kalusto

Ulkoilua Grant Parkissa Super Bowl -sunnuntaina

2010-02-07T14:35:00.000-08:00

Tässä tällainen kuvakollaasi loistavalta ulkoilupäivältä. Aamulla käytiin urheilemassa ja iltapäivällä käytiin kävelemässä Grant Parkissa. Laitan samaan myös kuvia kampukselta. Vajaan tunnin päästä lähdetään BOG:iin Super Bowl -bileisiin ihastelemaan kun New Orleans Saints ja Indianapolis Colts ottavat yhteen. Eiköhän Colts pojan vie kotiin, mutta saas nähdä miten ensikertalainen Saints vetää... :) Sitten niitä kuvia:

SSV. Kämppäni on tuolla parvekkeen alla, oikeessa yläreunassa.

Tanjan taustalla SSV.

SSV North -sisäänkäynti eli meidän rappu.

Kuva hissistä ulos.

Kerrokseni oleskelutila/aula.

Aulan toinen pääty.

Kerrokseni keittiö. Lähinnä tulee aamupalavedet lämmitettyä tuolla.

Kampuksen Neuvostoliittotalot eli graduate -opiskelijoiden kämpät.

Keating Sport Center eli urheiluhalli.

Uimahalli edellä mainitusta.

Fraternityjen jätkät valmistautu illan Super Bowliin pelailemalla vähän futista.

Grant Park eli Chicagon keskuspuisto. Tuollasia teräsjalkataideteoksia, joista jokainen on uniikkia valua.

Puistossa on komeita pylväitä.

Taustalla näkyy vasemmalla Field Museum ja keskellä Soldier Field eli NFL -joukkue Chicago Bearsin kotistadion (70 000 katsojaa).

Grant Park:n Metra-asema eli metropolialueen lähijuna menee tästä.

Jalkakäytävät oli kuin valtateitä..

Alikulkutunnelitkin olivat kokoluokkaa valtava.

Komeita ja korkeita asuinkerrostaloja puiston etelälaidassa. Penthouse kelpais!

Hanhia oli taas valtavasti puistossa. Tanjan takana varmaan satakunta hanhea.

Puistoa halkoi myös muutama katu. Komea näkymä keskustaan.

Buckinham Fountain oli vaikuttavan kokoinen suihkulähde. Kesällä sitte nähdään miten pärskii.

Puiston luoteiskulmassa on Millenium Park vaikuttavine nähtävyyksineen.

Cloud Gate varmaan niistä kuuluisin. Valtava rosterinen, kiillotettu mollukka.

Heijastuskuva 1.

Heijastuskuva 2 alta ylöspäin otettuna.

Helmikuussa pääsee luistelemaan ilmaiseksi McCormick Tribune Ice Rink:lle.

Heijastuskuva 3 Cloud Gate:n pohjoispäädystä.

Näkymä East Wahington Streetille.

Teknik. Öljypumppujakin sieltä löytyi...

Komeita ja isoja teräsrakenteita Jay Pritzker Pavilionin näyttämön ympärillä.

Jay Pritzker Pavilion. Sisällä oli ilmaiset tanssit menossa.. humppa, humppa!

Jay Pritzker Pavilionin "katsomoa" ja takana Cloud Gate.

Mutkitteleva silta.

Puisto on iso, mutta häviää reilusti koollaan NYC:n Central Parkille.

Rantaboulevardi eli South Lake Shore Drive.

Erikoista parvekemuotoilua.

Randolp/Wabash L-train -asema.

Kadun yllä tottakai!

Kuvia NHL matsista ja pikakuulumiset

2010-02-02T19:08:00.000-08:00

Lisäilin kuvat NHL tarinaan kyseisestä matsista. Samalla lisäilin kuvia myös muihin vanhoihin tarinoihin reissun alusta road tripiltä ja Chicagosta.

Täällä on satanut nyt pari senttiä lunta ja maa on nyt valkoinen. Kävin juuri tekemässä vetokokeita Engineering Materials & Design -kurssin labrassa. Materiaalivalikoima oli kivan laaja ja en ole ennen nähnyt, kun muoveille tehdään vetokokeita. Ne venyy kivasti ja kuroutuvat ihan eri tavalla kuin metallit. Nyt sitte täytyy läksyjen ohessa valmistella siitä se raportti, about 50 sivua.. jeh!

Tänää kävi Housingin kaveri kattomassa vuotavaa seinää ja sanoi, että valitettavast ei nyt tähän vuoden aikaan voida kuin seurata sitä. Keväällä sitten tarkastavat seinän nostokorista ulkopuolelta. Sanoi, että pitävät yläpuoleiselta parvekkeelta lumet poissa tältä kohdalta. Näissä viiston kaarevissa seinä/ikkunayhdistelmissä on ollu paljo ongelmia, kiitos kekseliäiden arkkitehtien. Hän kyseli myös, että mitä opiskelen kysymällä, että olenko arkkari.. olis varmaa pitäny jonkin saarnan seinä/kattosuunnittelusta, jos olisin vastannu, että joo.

Kuntoilua ja kotitehtäviä

2010-02-01T18:06:00.000-08:00

Yllä vähän paremmalla kelillä otettu maisema ikkunastani. Kuva on otettu lauantaina ja pakkasta oli pari celsiusta. Loppuviikko menikin rääkkäämällä itseään fyysisesti, jotta henkinen puoli rentoutuisi ja tietty sen henkisen puolenkin rasittamista sunnuntaina läksyjen merkeissä.

Perjantaina menin kokeilemaan Keating Sport Centerin eli IIT:n urheilukeskuksen kuntosalia. Tottakai alottelin reenaamisen keskittymällä ylävartalon lihaksiin. Sali oli ihan OK, löytyi lämmittelyyn hyvin juoksumattoja ja crosstrainereita. Laitevalikoima on luokkaa vastaava kun Skinnarilan Syke Gymillä. Painoissa oli onneksi merkitty myös kilomäärät, joten en ollut ihan niin pihalla niistä ja sai sopivasti hommaan vastusta. Salin jälkeen sitten menin uimaan Tanjan kanssa. Samalla kaavalla jatkettiin lauantaina ja sunnuntaina jätin salin väliin ja keskityin verryttelemään lihaksia altaalla.

Tuli tehtyä viime viikolla radikaali veto ja pudotin pois yhden kurssin valikoimastani. Nyt minulla on niitä 4 ja niistä tulee kyllä riittävästi pisteitä, että viisumi on voimassa ja LUT hyväksyy määrän. Tietty nyt pitää sitten läpäistä kaikki mitä on. Ainakin nyt ehtii vähän paremmin tekemään tehtävät olemassa oleville kursseille ja jää jopa vapaa-aikaa. Tiputin Advanced CAD/CAM -kurssin, joka oli pelkkää matematiikkaa. En kokenut saavani siitä riittävästi hyötyä itselleni. Nyt jäljellä olevat oman alan kurssit on tosi mielenkiintoisia ja niistä riittää hyötyä tulevaisuudessa varmasti.

Niin jäi mainitsematta, että torstaina käytiin osallistumassa American Football 101 -luennolle eli International Center piti siitä perusteet. Oli ihan hauska seurata, kun lajin tosifani Lou kertoi omin sanoin säännöistä. Itelle ei tullu mitään uutta, mutta oli hauska, kun Intian pojat kyseli kaikkia hassuja maalivahdeista yms.. :) Nyt ei muuta kuin innolla odottamaan Super Bowlia 7.2.! Täällä on silloin Super Bowl -bileitä useammassa paikassa kampuksella! Me mennään varmaan kattomaan sitä virallisiin kemuihin BOGiin. Fraternityt järkkää kanssa omia vastaavia bileitä.

Jaahas, jos sitä tekisikin taas hieman läksyjä...

Hypnoottista meininkiä!

2010-02-01T17:52:00.000-08:00

Käytiin torstaina 28.1. iltasella Tanjan kanssa katsomassa BOG:ssa komedia-hypnotisoija Daniel James:ia. BOG oli täynnä väkeä ja tunnelma oli mainio. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt livenä, kun joku on hypnotisoitu. Nyt tuli nähtyä! Hypnotisoija keräs vapaaehtoisia yleisöstä ja ne meni sitte istumaan sinne lavalle puolikaareen astetuille tuoleille. Sitte hypnotisoija jutteli niille mukavia ja pisti ne keskittymään valopisteeseen. Sillä oli sellanen jalustan päässä oleva pieni strobovalo (mikä välkkyy useita kertoja sekunnissa) ja sit ne tuijotti sitä samal ku se jutteli ne rennoks. Ne niin kuin nukahti lavalle, paitsi ei kaikki. Ilmeisesti kielen takia pari kiinalaista ei rentoutunu hypnoosiin asti ja ne jäi sit pois leikistä eli saatettiin yleisöön. Jännittävää oli, että yleisössä yks poika vaipu hypnoosiin ja se hypnotisoija sano, että se on mahdollista. No se poika pääty sit lavalle muiden kanssa esiintymään.

Daniel James suoraan Las Vegasista

Uhreja nukuttaa

Hypnotisoija pisti hypnotisoidut tekemään kaikenlaisia hassuja temppuja. Välillä ne oli rannalla löhöämässä ja tuli kuuma, sitte söivät jätskiä ja paijasivat lintua. Sitten oli kädet liimaantunu yhteen ja kaikenlaista. Välillä liimautuivat vieruskaveriin ettei siitä päässy irti. Hassuimpia temppuja oli se, kun hypnotisoija anto muutamille jonkun erikoisen käskyn et mitä tapahtuu, kun hän lausuu jonkun sanan tai lauseen. Hypnotisoidut oli sit hereillä ihan normaalisti lavalla ku tää hypnotisoija sano esim. "car keys" , nii yks poika kääns paidan nurinpäin päälle. Huvittavaa oli seurata sen vieres olevien ilmeitä. Sitte oli yks tyttö, joka luuli, että on turvavyö ku hypnotisoija mainitsi sanan "safety" ja yks tyttö ei tuntenu numeroa 7 ku se laski sormien määrää ja oli ihmeissää ku siltä kysyttii et monta sormea sil on ja se vastas 10 ja sit se laski ja sai luvuks 11... Loppuvaiheessa kaikki oli tanssikisassa ja muutamat pojat oli chippendaleseja Las Vegasista. Oli aika villiä menoa. Kaikenkaikkiaan sai nauraa aivan jatkuvasti. Loppujen lopuks kukaan niistä ei muistanu sitte mitää mitä tapahtui. Ihmetteli vaan yksiki ku heräs ilman paitaa hypnoosista... Sellasta täällä tällä kertaa.

Seitsemäs sormi puuttui.

Turvavyö kytkettynä (muut ihmeissään)

Kaverilla rupes kalsarit kiristämään taikasanojen jälkeen.

"Who wants to pet my monkey" -kaveri

Lopun tanssikisa ja chippendalesit.

Viimeisen viikon ajalta 19.1. eteenpäin

2010-01-26T21:23:00.000-08:00

Viikko sitten tiistaina painelin enkun tunnin jälkeen JPMorgan Chase -pankkiin avaamaan tiliä. Kävin jo viikkoa aiemmin yrittämässä, mutta silloin ei ollut mukana todistusta asuinpaikastani, joten jouduin hankkimaan sen IIT:n International Centeristä. Nyt se oli mukana ja eikun homma käyntiin. Pankissa asiointi sujui todella mukavasti ja aikaa meni myös joutavista jutusteluun. Täällä asiakaspalvelu pelaa! Sain matkaani shekkivihkon, postista saapuu ATM-kortti (automaattikortti) ja sain samalla nettipankkitunnarit. Eli homma hoitui todella kätevästi. Sain myös ohjeistusta ulkomaan rahansiirrosta. Ei muuta kuin rahaa kiireellä tililtä toiselle asumiskuluja varten!

Viikko oli hyvin lämmin vuodenaikaan nähden. Elohopea keikkui noin 40 Fahrenheitissa eli noin 6 celsiuksessa. Lumet suli tehokkaasti ja keli oli hyvä loppuviikkoon asti. Perjantaina käytiin kaupoilla iltapäivästä ja hommasin släbärit, halvat sisäpelitossut ja Leviksen farkut kun muut mukana olevat on aika kuluneet. Oli muuten edulliset farkut Suomeen nähden! Tanja osti Blackhawksin pelipaidan edullisesti 8-kerroksisesta urheilukaupasta. Hallilla vastaavasta sais maksaa satasen enemmän. Lauantaina oli sitte iltapäivästä Tanjan shoppailupäivä ja hän kävi tarkastamassa Victoria´s Secretin ja muita naistenvaatemyymälöitä. Pyörittiin Magnificent Milellä ja pilvet oli semmoisella korkeudella, että John Hancock Centerin (katto 344 m) näytti hurjalta, kun sen yläosa hävis pilviin.

Pilvenpiirtäjä

Kuvasin myös Chicago Water Tower:n joka on vanha vesitorni, rakennettu 1869 ja yksi harvoista Chicagon suuresta tulipalosta 1871 selvinneistä rakennuksista. Torni sijaitsee Magnificent Mile:n päässä. Komee on! Täytyy viel käydä kuvaamassa sitä hyvässä säässä!

Chicago Water Tower

Sunnuntaina sato sitte vettä ja kivana yllätyksenä tästä Design-kämpästä vuoti katto/seinäikkuna seinän kautta lattian rajasta, että kokolattiamatto on kivasti reilu puol metriä seinästä sisään päin ihan märkä. Laiteltiin sitte kämppiksen kanssa mailia Housingille. Toivottavasti sais vuodon kuriin, mut kämppis kerto, että kattokin on vuotanu. Wuhuu, mahtavan hyvin rakennettu tääl! Mut sit hän kerto myös, että rakennusbudjetti oli leikattu kesken rakennustyön niin ehkä sekin on talon laatuun vaikuttanu. Muuten oon kyllä tykänny ja huone on oikein tilava. Kuvassa on näkymä huoneesta kaupungin keskustaan. Voin sanoo, että parempaa ei vois olla! Perspektiivi hämää, mutta korkein rakennus on noin puoli kilometriä korkea taka-alalla ja ne näyttää oikeesti paljo isommilta! Kuva on otettu, kun ekan kerran kävin kattomassa kämppääni. Pakkasta oli jotain -10 celsiusta, mutta kemikaalit piti tiet sulana. Huomaa myös hanhiparvi ja MTCC:n putkilo L-junan radan ympärillä. MTCC on kampuksen keskus, jossa on ruokaloita, kirjakauppa, elintarvikekioski, posti, pelejä ja ajanvietettä.

Kylänäkymä :)

Tässä on vielä kuvia kämpästä. Silloin ennen kuin muutin tänne ja järjestys vaihtui...

Keskellä ulko-ovi ja vasemmalla vessa/pesuhuoneen ovi.

Päätyseinä on pelkkää ikkunaa.

Näkymä "takapihalla" eli 35th Street asemalta. Oma asunto on tossa vasemman puolen kauimmaisessa talossa ennen putkea. Yllättävän vähän kuuluu junien ääni sisälle.

Juuri otettu yönäkymä kämpän ikkunasta.

Tähän kuvapläjäyksen loppuun vielä yksi kuva NYC:stä...

Opiskelua, opiskelua ja opiskelua.

2010-01-26T20:42:00.000-08:00

Olen tähän mennessä ymmärtänyt tutuilta ja kavereilta, että vaihto-opiskelu on yleensä hyvin rentoa ja letkeetä. Koulun käynnin ohessa kerkeää käymään paljon reissussa lähiympäristössä ja kaikkea semmoista. Monilla ei ole koulua kuin muutamia tunteja viikossa ja läksytkin tekee vartissa. No ainakin viimeisen viikon ajalta voin sanoa, että täällä ei ainakaan ole meininki sen näköistä. Onneks asiat nyt ei oo oikeesti niin pahasti, miten tämä alku antaa ymmärtää...

Tanja kertoi juuri tossa junamatkalla kaupasta kämpille, että yksi enkun ope kertoi IIT:n olevan kuuluisa siitä, että täällä tulee läksyjä PALJON! Ja siihen voin vaan todeta, että näin se todellakin on! Sunnuntai meni läksyjä tehdessä ja sitten olen tässä viimeiset kaksi päivää vääntänyt niska limassa labraraporttia, jonka DL oli tänään (26.1.). Sitäkään en saanut aivan valmiiksi palautukseen mennessä, mutta voin kirjoittaa yhden kevään seitsemästä raportista uudestaan ja joudun nyt heti käyttämään sen valttikortin tähän raporttiin.

Tämän päivän labran aiheena oliki sitte seuraava labrahomma. Sen raportin palautukseen on nyt aikaa 3 vkoa, mut homma on seuraava: tehdään vetokoe 14 eri materiaalille, dataa tulee 10 000 pisteen tiedot ja niistä pitää analysoida 10 eri juttua. Joop, tähän tän päiväseen raporttiin tuli asiaa 30 sivua, niin veikkaan että tuohon tulee kevyesti 50 sivua. Ei oo muuten LUT:ssa ollu näin rankkoja kotitehtäviä yhtään!

Kaikesta tästä kovasta työmäärästä huolimatta en sinänsä ole niin harmissani, vaan se tekee ihan hyvää. Nyt nimittäin tulee verestettyä mieleen kaikki DI:n perustietoihin kuuluvat asiat ja ylimääräistäkin esim. lujuusopista. Siten tuntuukin siltä, että kun täältä kotiutuu Suomeen niin voi lähteä rinta rottingilla dippatyön kimppuun varmana siitä, että asiat ovat OIKEASTI hanskassa.

Opetus täällä on työmäärästä huolimatta laadukasta. Luennot on mukaansa tempaavia ja siellä selvitetään asiat sopivan perinpohjaisesti. Erona vois sanoa ohjattujen laskuharkkojen puuttumisen, mikä johtaa suureen kotitehtävämäärään. Täällä pitää siis touhuta paljon omatoimisemmin ja jos ei homma etene, niin tarvii kysyä sitten apua, koska sitä ei varta vasten tarjota.

Kuvassa on Main Building eli nimensä mukaisesti IIT:n päärakennus. Vasemmalta puolelta puuttu kattoharja, kun kuullun mukaan siellä on joskus tehty jotain kemian kokeita joiden johdosta katto sitten räjähti taivaan tuuliin siitä. Sen kunniaksi se sitten jätettiin lättäkatoksi.

Martin Luther King Jr day, 18.1.2010

2010-01-18T12:07:00.000-08:00

Tänään on sitten otsikon mukainen päivä. Ihan kiva juttu kun tähän sattui pitkä viikonloppu eli tänään ei ollut koulua. Päivän tehtävänä on kuitenkin tehdä läksyjä, joita ei vielä ole tullut monelta kurssilta, mutta silti ihan riittävästi.

Torstai-iltana ei mentykään keilaamaan BOG:iin vaan mentiin kattomaan leffaa AMC East River -teatteriin. Kyseinen elokuvateatteri on Chicagon suurin ja suosituin. No suomalaiseen vastineeseen tottuneelle se oli kyllä aika iso teatteri. Isoimmat salitkin oli kooltaan LUT:n Skinnarila-salin luokkaa ja veti about 450 katsojaa kerralla. Oli siellä pienempiäkin toki ja paljon.

Perjantaina juhlistettiin Tanjan synttäreitä. Päivällä hoidettiin koulujuttuja ja uusi läppärikin tuli postista. Nyt voikin sitte hoitaa omalta koneelta asioita ja se on paljon helpompaa.

Illalla vein Tanjan syömään italialaiseen ravintolaan kaupunginosaan nimeltään Little-Italy. Ei nähty yhtään mafiosoja, mutta tunnelma oli silti hyvin italialainen. Ja ruoka, se oli aivan jäätävän hyvää!! Syötiin pitkän kaavan mukaan ja sitten matkattiin takaisin IIT:lle ja BOG:iin. BOG:ssa pelattiin biljardia ja hiveltiin korviamme karaokella. Ennen nukkumaan lähtöä pelattiin vielä pingistä ja Guitar Heroa.

**tekstiä muokattu 26.1.**

Lauantaina käytiin alkuun ihmettelemässä Adler Planetariumia Michiganjärven rannassa niemen kärjessä. Ostettiin Heidiltä ja Tapsalta ylimääräiseksi jääneitä lippuja CityPassien mukana, mitä heiltä jäi käyttämättä. Oli just viimeinen päivä kun ehti niitä vielä hyödyntää. Planetariossa oli mm. Chicagolaisen astronautin Jim Lovell:n lentämä oikea Gemini 12 avaruusalus restauroituna. Muutenkin oli paljon USA:n kuuohjelmasta juttua ja sitten muita näyttelyitä. Käytiin komeassa 3D-showssa ja Collisions -esityksessä. Oli tosi laadukkaita ja hienoja esityksiä! Linkki: http://www.adlerplanetarium.org/

Gemini 12. Oli semmonen reilu 3m pitkä purkki.

Geminin ohjaamokuvaa. Ahdas oli.

Tanja ja oikeita kuuvarusteita.

Sitten lähdettiin shoppailemaan. Valikoimaa on täällä niin paljon, ettei tiedä oikein mitä hankkis! Me molemmat löydettiin kuitenkin kivat takit Puman liikkeestä. Siellä oli 40 % alennus melkein kaikkiin tuotteisiin. Löysin hienon, ruskean Puman Ducati -takin ja sain sen edullisesti! Illalla mentiin katsomaan AMC:hen taas elokuvaa. Meinas tulla ongelmia, kun piilari putos vasemmasta silmästä kesken leffan. Sain sen onneksi takaisin ja homma jatkui taas. Leffan jälkeen mentiin syömään todella makeeseen rock´n roll -McDonaldsiin. Matkalla nähtiin 10 siistiä limusiiniä 3 korttelin matkalla. Selkeesti Chicagon yöelämän keskus... :)

Sunnuntaina käytiin syömässä lounaaksi makoisat pihvit. Katottiin samalla NFL:n play off-peliä eli parasta mahdollista ruokailuviihdettä! :D Sen jälkeen käytiin vielä shoppaamassa. Tanja hankki synttärilahjaksi saamallaan lahjakortilla paitoja ja hameen XXI:stä. Löysin naapuriliikkeestä softshell-takin 50% alennuksella. Suomessa saa maksaa moisesta itsensä kipeeks, vaikka sais alesta. Illalla kateltiin SSV:llä (meidän asuntola) vuokraleffaa ja tehtiin sämpylät. Varailin myös hostellin ja tein autonvuokrausvarauksen helmikuun Indianapoliksen reissua varten.

11.1.2010 Eka luentopäivä ja alkuviikko nro 3

2010-01-14T16:49:00.000-08:00

Maanantaina oli heti täys päivä tiedossa. Valittiin kumpikin 5 kurssia. Kaikki kurssit on 3 täkäläisen opintopisteen arvoisia, mutta jotenkin oli fiilis, että se on enemmän työtä kuin koti-Suomessa saman pistemäärän eteen...

Aamu alkoi kurssilla Advanced CAD/CAM. Kyseessä on yksi graduate tason kursseistani. Ei tuu olemaan mitään neppailua, nimittäin opetellaan tekemään Matlab-ohjelmoinnilla erilaisia pintoja ja malleja eli siis opitaan perusteet, mihin kaikki otsikon mukaiset ohjelmat perustuu. Siis millaisen LASKENTAAN. Jos tämän läpäisen, nii sit voi pitää itteää aika guruna lappeen Rannalla... :)

Seuraavaks oli sitte Engineering Materials and Design. Vastaa oikeestaan lujarin, metalliopin ja structural analysis kurssin yhdistelmää, nimenomaan YHDISTELMÄÄ. Aika työläs kurssi, kun tulee olemaan paljon labroja. Joka tiistai on labrat ja siel tehdää erilaista aineenkoetusta ja kirjotellaa raportit. Lisäks on sitte viikottaiset kotitehtävät lujarilaskuja.

Sit oli luento yhdestä mielenkiintosimmista kursseista nimittäin Composites. Siinä tutustutaan erilaisiin komposiittimateriaaleihin ja niiden lujuuslaskentaan. Tööitä siis tiedossa tässäkin.

Päivän viimeinen luento oli tutuinta alaa. Aiheena Computer Integrated Manufacturing. Tän kurssin pitäs mennä varmasti läpi! Kyseessä tosiaan graduate tason kurssi. Hauskinta siinä kurssilla on se, että luennoitsija ei tykkää Black Boardista, joten hän laittaa kotitehtävät Twitteriin!!! Tää on joo Amerikkaa!! :D

Viidentenä kurssina on englannin kuullunymmärtämisen kurssi, josta on luennot tiistaina ja torstaina. Keskiviikko on samanlainen päivä maanantain kanssa ja perjantaina ei ole luentoja ollenkaan.

Ekan luentopäivän jälkeen jäi fiiliksenä odottava jännitys, että mitenköhän tästä selvitään. No selvitään varmasti ja jos paha paikka tulee, niin yhden kurssin voi noista tiputtaa vielä pois. Ainakin tuntuu, että täällä tehdään hommia opiskelun eteen tosissaan ja opetus tuntuu ainakin tähän mennessä laadukkaalta. Suurimmalla osalla kursseista on pakollinen läsnäolo ja kaikkiin piti ostaa kirja eli rahaa paloi kirjoihin yhtä paljo kun LUT:ssa koko opiskeluaikana, koska siel on voinu käyttää kirjaston kirjoja tai prujuja. Täällä ei oo kirjastossa kuin yhdet kappaleet oppiainekirjoja ja prujuja ei ole. Kirjat kustanti jotain 600 $. Mut ne voi onneks myydä takas semesterin jälkee kirjakauppaa ja niistä saa 50 % takas. Computer Integrated Manufacturing -kirjan ajattelin säilyttää. Siinä on hyvää matskua vaikka tulevaan dippatyöhön...

Alkuviikko meni muuten ilman suurempia ihmetyksiä. Kävin perjantaina tuberkuloosin ihotestissä, jonka sitten kävin maanantaina todentamassa paikallisella YTHS:llä. Ei ollu tubea, joten sain Immunization Form:n kuntoon eli voin ottaa nyt sen pakollisen terveysvakuutuksen á 508 $, ehanaa! Kävin lisäks tiistaina kysymässä pankkitiliä Chase:lta, mutta ei ollu mukana yhtä todistusta, niin jää perjantaille nyt tilin avaaminen. Sitä tarvii, että saa maksettua helpoiten kämpän ja meal plan:n maksut. Ne pitää maksaa kerralla 27. päivä mennessä, muuten tulee 1% / päivä lisää hintaa...

Keskiviikkona pistin Amazonista tilaukseen läppärin, kun oman koneen kanssa pääsee helpommalla esim. kotitehtävissä. Aika halvalla irtos uus 14" HP:n kannettava. 650 $ makso ja 2 päivän kuljetuksella. Sen pitäs saapua perjantaina. Myyn tuon sit pois varmaan Suomeen palattua ja ostan jonkun paremman sitten syksyllä, katotaan nyt.

Tänään torstaina kävin aamulla testaamassa uimahallin. On ihan hyvä paikka. Oli vaan säätämistä pukukaapin lukon kanssa. Ensin ei ollu tarpeeksi rahaa pukukaapin lukukausivuokraan, joten hain sitä kämpiltä reilun puolen kilsan päästä. Sitte sain lukon, mut oli opettelemista kun se on sellainen kassakaappityylinen numerosarjalukko. Onneks en lukinnu suoraa kaappia kun olin pelkkä pyyhe yllä uikkareitten kanssa kaapin edessä. Nimittäin 10 min sai ropailla, ennen kuin opin sen avaustekniikan. Tais olla aika kulunu lukko, niin väljille ne hahlot tuntu... Sitte uimaan ja oli tilaa uida kun ei kympin jälkeen juuri muita käyttäjiä ollu. Allas on 25 jaardia pitkä ja sen toisessa päässä on uimahyppyreitä. Uin 1000 jaardia näin alkuun.

Tänään mennään nyt iltasella kattelemaan BOG:n meininkiä ja keilaamaan sinne.

NHL-lätkää!!

2010-01-14T13:36:00.000-08:00

Sunnuntai koitti, yksi viikon odotetuimmista päivistä! Tapsa oli varannut meille maanantai-iltana liput sunnuntain Anaheim Ducks @ Chicago Blackhawks peliin!!

Päivällä roudattiin matkalaukkumme kämpille ja sitten käytiin ostamassa tarvikkeita sinne läheisestä Targetista. Lakanoita, pesuaineita yms. tarpeita. Käytiin porukalla viemässä ne kämpille. Sitten käytiin ihmettelemässä Willis Tower:ia. Willis Tower on aiemmin tunnettu nimellä Sears Tower. Kyseinen pulju on tällä hetkellä USA:n korkein pilvenpiirtäjä. Antennien nokkaan on matkaa 527 m ja katto löytyy 442 metristä. Sinne olikin sitten aivan jäätävät jonot, joten päätettiin Tanjan kanssa mennä myöhemmin kattomaan maisemia sieltä. Heidi ja Tapsa menivät katsomaan maisemia, kun heillä ei ollut ainakaan heti lähiaikoina mahdollisuutta päästä sinne. Heidi ja Tapsa kertoi, että näkötasanteella oli semmonen lasi/muovikuutio, joka ulottui seinästä ulos, joten jalkojen alla oli tyhjää semmoiset 412 metriä. Makee paikka, jota täytyy kokeilla! Tapsaa ja Heidiä ootellessa osteltiin Tanjan kanssa postikortteja ja lähdettiin käymään hotellilla. Sitten mentiin porukalla syömään California Pizza Kichen:iin. Oli jäätävän hyvät Pizzat.

Siitä otettiin sitten taksi United Centerille. Porukkaa oli aivan sikana enemmän kuin Saipan pelissä! :D Lappeessa katsojia on parhaimmillaan 4500, kun täällä niitä oli nyt 21 800. Katsomo tais olla melkein loppuunmyyty. Lähes kaikilla oli punainen Chicagon pelipaita, joten katsomo oli aika punainen. Meillä poikkeuksena oli Tapsa, jolla oli Ducks:n paita Teemun numerolla ja nimellä. Lätkäporukka oli kuitenkin lepposaa ja mitään kettuilua ei siitä tullut. :D Meidän paikat oli piippuhyllyn seisomapaikat, silti lipun hinta oli 25 $. Alhaalla jään tuntumassa sais maksaa 4-numeroisen luvun lipusta, melkosta!

Nyt oli vähän erilailla tuota väkeä kuin koto-Suomessa.

Valoshowta, kansallislaulu ja pelaajaesittely. Aivan törkeen hieno meininki!!

Pelin alkua ennen oli vaikuttavaa valoshowta ja sitten se alkoi. Itse peli oli tällä kertaa aika vaisuhko. Vauhtia ei ollut niin paljoa, kuin yleensä odottaisi. Ei se kuitenkaan haitannut. Chicagon maalissa oli suomalaisväriä, nimittäin Antti Niemi ja Duckseilla pelasi kaikki suomalaiset eli Teemu, Saku ja Nokelainen. Kannatti kattoa peliä, nimittäin Saku teki Ducksien toisen maalin ja oli syöttämässä kolmatta, jonka Teemu iski tyhjään häkkiin pelin lopussa! Oli muuten hurja meteli, kun Chicago teki ainoan maalinsa, meinas korvat hajota! Pelin aikana meille tuli juttelemaan toinen Ducks-paitainen kaveri. Hän oli kanadasta ja mielenkiintosinta oli, että hän aloitti kysymällä "Are you suomalainen?" Hänen isänsä oli Suomesta, mutta hän ei sitä osannut. Juteltiin sitten pelin lomassa niitä näitä kiekkoon liittyen. Pelin jälkeen matkattiin takas keskustaan kätevästi bussilla hallin edestä. Heidi ja Tapsa jatkoi hotellille ja me Tanjan kanssa lähdettiin IIT:n kämpille. Heidin ja Tapsan lento lähti seuraavana aamuna Chicagosta. Heidistä ja Tapsasta oli tosi paljon apua Amerikan taipaleen aloittamisessa ja heidän kanssa seikkailu oli tosi kivaa! Kiitos Heidi ja Tapsa!!

Piippuhyllyn kiekkofanit!

Tapsa yritti huutaa katsomon hiljaseks: Go Go Ducks!

Saku (11, valkoinen pelipaita) karvas alivoimalla Blackhawks päädyn puolella.

Teemu (8) kyttää, mitä kulmassa tapahtuu. Vähän lähempänä kulmaa on Petteri (17) ja Chicagon (88)-tähtihyökkääjä Patrick Kane, jonka pelipaidan Tanja osti.

Niemi (31) oli hyvä veskari, vaikka Blackhawks pelin hävisikin.

Kämpille palattuamme tapasin kämppikseni. Hän on Andrew Ellickson läheltä Washingtonia. Mukava tyyppi ja opiskelee kanssa Mechanical Engineeringiä.

Sauna!

2010-01-14T13:15:00.000-08:00

Lauantaina otettiin rauhallisesti ja lötköiltiin hotellilla pitkään viikon univelkoja pois. Soiteltiin kotiporukoille Skypellä. Sitten käytiin vähän kiertelemässä kaupungilla ja syömässä pohjoisella alueella. Palattiin hotellille ja käytiin kylpemässä. Hotellin kylpylään kuului tosi kuuma poreamme ja sauna! Sauna oli ihan suomalaista Helon valmistetta, mutta ei se liian kuuma ollut. Kuumemman olon teki se poreallas, jonka vesi oli varmaan 48 C asteista!

Chicago riverin sillalta näkymä pyöreään parkkitalo/asuintaloon.

Talvinen Chicago River. Kalliita veneitä kelmutettuna talviteloilla talon alla vasemmalla. Kaikki sillat ovat nostosiltoja.

L-train -rata kulkee katujen yllä. Kuva Loop:sta ydinkeskustasta.

Saunaa ennen lähdettiin tutustumaan yhteen USA:n parhaista hampurilaispaikoista, nimittäin Five Guys:iin. Lähin ja Chicagon ainut Five Guys löytyi pohjoisemmasta, Fullertonin pysäkin läheltä. Sinne matka kesti semmoiset 40 minuuttia, kun piti myös kävellä aika paljon. Voi veljet, että oli hyvää hampparia ja ei ollu kallista!!

Takas tullessa käytiin second hand myymälässä lähellä Five Guys:iä ja sitten paineltiin takas keskustaan ja hotellille saunomaan.

8.1.2010 Kurssivalinnat, kämppä ja seikkailua Chicagossa

2010-01-14T13:05:00.000-08:00

Lähdettiin Tanjan kanssa vähän myöhempään liikenteeseen kuin edellisenä päivänä. Nyt oli tavoitteena hoitaa kurssiasiat mallilleen ja käydä hakemassa kämppään avaimet yms.

Käytiin ensin tekemässä Check-in International Centerissä. Sitten mentiin hankkimaan IIT Hawk -kortit eli meidän opiskelijakortit, jotka toimi kulkuavaimena ja samalla niillä voi maksaa myös monessa kampuksen paikassa. Screw you Lyyra, nää toimii!! Meidän piti mennä tapaamaan meidän opastavaa proffaa, jonka kanssa undergraduate opiskelijoiden piti käydä keskustelemassa kurssivalinnoistaan. Se ei ollu sitte paikalla, joten mentii hoitamaan kämppäasioita. Mulla kämppäasiat meni putkeen. Sain kämpän State Street Villagesta, joka on arkkitehtuurisesti erikoinen talo. Tanjalla ei sitten menny ihan niin putkeen, mutta sekin homma järjestyi sitten. Käytiin kattomassa kämpät ja mun kämppä on 4 kerroksessa ja sieltä on tosi komee maisema kaupungin keskustaa kohti! Kämppis ei ollu vielä paikalla.

Kämppäasioitten jälkeen mentiin kattomaan oisko proffa paikalla. Tällä kertaa se sitten oli. Hän oli oikein mukava tyyppi ja kotoisin Espanjasta. Juteltiin taas niitä näitä kurssiasioiden lisäksi. Hän ohjasi vielä meidät hoitamaan pari ongelmallista kurssivalintaa Rob Seal:n juttusille. Tavattiin muuten Rob edellisenä päivänä ruokaillessa -mukava tyyppi Englannista. Rob hoiti kurssien ilmoittautumisasioita Mech. Engineering puolella. Hän laittoi meidät vielä mahtumaan niille kursseille, jotka ilmoittautumisjärjestelmän mukaan olivat jo täynnä. Kiva juttu! Nyt oli sitten kaikki hommat kuosissa ainakin suunnilleen ja sitten suunnattiin takas Downtowniin.

Keskustaan päästyämme käytiin shoppailemassa Tanjan kanssa, kun Heidi ja Tapsa oli tehny sitä jo pitemmän aikaa päivällä. Sen jälkeen käytiin sitten syömässä koko porukalla mukavassa Italialaisravintola Quartinossa ja lähdettiin tutustumaan perjantai-illan yöelämään. Oli tosi hauskaa! Yllätti, ettei noin suuressa kaupungissa ole tuota kovempi meininki iltasella. No, ehkä hyytävän kylmä tuuli teki asiansa. Tuntui, että pakkasta ois ollu jotain -20 celsiusta.

7.1.2010 Orientaatio

2010-01-14T12:46:00.000-08:00

Heräiltiin aamulla noin 6 tunnin yöunien jälkeen lähteäksemme tutustumaan tulevaan opinahjoomme ohjatusti. Heidi ja Tapsa lähti seikkailemaan kaupungille, kun me Tanjan kanssa etsittiin reitti IIT:lle. Sinne siirtyminen kävi kätevästi: yksi pysäkinväli maanalaisella ja sitte kavuttiin katujen yllä kulkevien vanhojen raiteiden L-junaan. Vihreän linjan L-juna vei meidät Loopilta suoraan IIT:lle. Matkaan meni vajaa 15 minuuttia kävelyineen, joten ei ollut paha lähteä keskustasta.

Chicagoa vaivasi lumimyräkkä ja koko kaupunki oli aika sekaisin. Meille se oli perus lumisadepäivä, mutta täällä oli kaikki ihan paniikissa ja kouluja oli suljettu. Loskaa oli paljon jokapuolella, mutta ei annettu sen haitata.

IIT:llä suuntasimme ensin McCormick Tribune Campus Centerille, mistä käytiin noutamassa orientaatiomatskut. Saatiin opiskeluopas/kalenteri, kampuskartta, orientaatioaikataulu, muistitikut ja IIT:n soccerjoukkueen logolla varustetut pitkähihaiset paidat. Siitä sitten suunnattiin Herman´s Hallille kuuntelemaan tervetuliaisluentoja.

Asiaa tuli normi fuksiviikkojen malliin siihen tahtiin, että eihän sitä kaikkea nyt muista, mutta onneksi täällä jeesitään kysyjää hyvin. Luennot oli semmosia jenkkityylisiä, voitte kuvitella millaisia. Tosi paljon oli aasialaisia ja intialaisia. Koulun opiskelijoista 40 % on ulkomaalaisia ja varmaa niistä ulkomaalaisista noin 90 % tulee em. alueilta.

Luentojen välissä käytiin syömässä ruokalassa, oli oikein maistuvaa ja ne ruokalahampparit ei onneks ollu ihan niin rasvasia ku pelättiin. Salaatti maistui ihan hyvältä ja sitä on täällä syötävä PALJON, jos haluaa välttää kiloja kertymästä. Ruokalassa tuli heti tutustuttua koulun vaihtaja Josh:iin (18 v), joka oli tyyliin ekaa kertaa muuttanut kotoa pois. Josh oli Chicagon läheltä puolen tunnin matkan päästä. Ihan mukava tyyppi, mutta niin pihalla vielä monesta asiasta! :D Hän luuli, että P-Amerikka on ainut maanosa maailmassa, jossa on oikeanpuoleinen liikenne! Ulkomailla hän oli käynyt 20 min Kanadan puolella. Siitä huolimatta hän oli oikein kiinnostunut, mitä USA:n ulkopuolella tapahtuu ja jopa tiesi, missä päin Suomi sijaitsee suunnilleen! :D Lisäksi jutusteltiin Chen:n kanssa, joka oli Etelä-Koreasta, mutta hänen englantinsa oli aika huonoa.

Ruokailun jälkeen meille pidettiin International Center:n luento viisumiasioista ja muusta vastaavasta. Käytiin kyselemässä heiltä, että miten suoritamme Check-In:n, joka piti ohjeiden mukaan tehdä 24h sisällä Chicagoon saapumisesta. Piti siis viedä International Centeriin passi ja viisumi näytille. Ne sano sitte, että perjantai aamuna onnistuu seuraavan kerran. Meillä oli vähän stressiä ja kiire sen check-in:n kanssa, kun ei pystytty muuten rekisteröitymään kursseille ennen sitä.

Orientaation lopuksi oli semmoset messut HH:n aulassa. Tavattiin siinä viel toisen kerran IC:n henkilökuntaa. He oli oikein mukavia. Juteltiin niitä näitä ja sitte mentiin lopuks kattomaan BOG:ia saman rakennuksen alakerrassa. BOG:ssa oli tarjolla ruokaa ja juomaa orientaatiossa oleville. Oli makee paikka! Sitä voi pitää vastineena LTKY:n kellarille, paitsi että siellä on keilaratoja, biljardipöytiä, jättikokoinen TV, mukavia sohvia ja perältä löytyi sitten pubi, joka oli aika iso ja sielläkin pyöri telkkarissa urheilua! Normaalisti BOG on auki aina torstai- ja perjantai-iltaisin 7 pm - 1 am.

Me ja Lou International Centeristä orientaatiomessuilla HH:n aulassa.

Sitte matkattiin takas hotellille. Heidi ja Tapsa oli seikkaillu pitkin kaupunkia koko päivän. Oltiin kaikki aika väsyneitä ja kellokin oli sen verran, että päätettiin vain mennä syömään ja sitten takas hotellille. Mentiin syömään samassa korttelissa olleeseen Pizza Unoon. Siellä tarjottiin originaalia Chicagolaista pizzaa. Paikasta huokui 20-lukulainen tunnelma ja gangsterimeininki. Oli maittavaa pitsaa ja tosi täyttävää. Pizzat oli tehty semmoselle piirakkapohjalle, joka oli aika rapea. Sieltä sitte paineltii takas hotellille ja nukkumaan.

6.1.2010 The Road Trip

2010-01-12T19:34:00.000-08:00

Heräiltiin aamulla ajoissa. Meillä oli tavoitteena olla aamu-seiskalta autovuokraamolla. Noo, ei ihan oltu silloin, mutta kuitenkin ihan ihmisten ajoissa. Kello oli suunnilleen 7:45, kun saavuttiin vuokraamolle. Vuokraamo oli kerrostalon sisällä oleva talli, jossa oli autoja katutasossa, sekä sitten hissi ylös jonkinlaiseen varastoon. Samassa toimipisteessä toimi National ja Alamo. Meidän auto oli Nationalilta. Toimistokopin oven pielessä oli semmonen kulkupeli, mikä olisi kyllä kelvannut! Nimittäin Aston Martin DB-9, mutta se oli mustan kangaspeitteen alla. Meidän auto jökötti toimiston vierellä juuri pestynä. Auto oli Chrysler Town & Country ja eurooppalaisittain sama malli on Grand Voyager. Moottori oli semmonen peruskokoinen jenkkimoottori, 3,8 litrainen V-6. Oli lähes pakasta vedetty auto, vain n. 1000 mailia mittarissa. Kohta oli vuorossa sille melkein toinen mokoma!

Täyteltiin paperit toimistossa ja katottiin vielä kaikki kuntoon eli auton pintojen tarkastus, että ei sitte rapsahda itelle maksettavaksi, jos joku edellinen oli kolhinut. No, auto oli virheettömässä kunnossa. Sitten pakkailtiin kamat kyytiin. Kaikki laukut mahtuivat kivutta takapaksiin ja takimmainen penkkirivi pyhitettiin takeille. Jokaiselle oli oma lokoisa penkki ja ruhtinaalliset jalkatilat! Kannatti siis vuokrata tila-auto! Asenneltiin vielä Tapsan ja Heidin oma TomTom tuulilasiin ja oltiin valmiita jättämään New York taakseen. Kello oli likimain 8:30, kun päästiin liikkeelle. Lähdettiin ajamaan Broadwaytä pohjoiseen!

Broadwaylla.

Ilman TomTomia olis ollu aika vaikee löytää oikeeta reittiä Manhattanilta New Jerseyn läpi oikealle freewaylle. Tapsa ajoi ensimmäisenä, olihan hänellä kokemusta Los Angelesin liikenteestä edelliseltä viikolta. Kyllä sai tarkkana olla, kun kaikki jenkit ei oikein tykänny käyttää vilkkua ja antanu tilaa vilkuttajalle kaistanvaihdossa. Tehtiin eka tankkaus heti New Jerseyn puolella. Bensa maksoi 2,57 $ / gallona eli litrahinta oli tyyliin 0,65 $, siis lähes ilmaista bensaa!! Villihköstä ajokulttuurista huolimatta selvittiin hyvin pois metropolialueelta. Sovittiin, että vaihdetaan kuskia noin 2 h:n välein ja se osoittautui oikein toimivaksi ratkaisuksi. Meitä oli kuskeina Heidi, Tapsa ja minä. Tanja nautti maisemista. Alkumatkasta motari oli parhaillaan 10-kaistaista eli 5 kaistaa / suunta, mutta metropolialueen jälkeen normaalit 2 kaistaa / suunta.

Komee iso silta New Jersey Cityn alueella.

Otettiin eka pysähdys parin tunnin ajon jälkeen ja oltiin vielä New Jerseyn osavaltiossa. Käytiin pienessä huoltsikkamyymälässä. Tanja kärsi hieman matkapahoinvoinnista, mutta onneksi se meni sitten ohi pysähdyksen myötä. Osteltiin kaikkea pikkupurtavaa matkaan. Matkan varrella näkyi melkoisen komeita taloja, kyllä jenkkilässä on kaikki niin isoa! :D Matkan jatkuessa alkoi mäet kasvamaan ja maisema alkoi mäkien puolesta muistuttamaan Lapin vaaroja ja tuntureita. Oltiin siis saavuttu Appalakkien pohjoisosaan. Pennsylvanian rajalla oli tietulli, mikä oli kohtuullisen edullinen vielä, nimittäin 0,75 $ eli ei juuri mitään. Tietullin paikkeilla kulki motarin keskellä komea joki eli vastaantuleva kaista tuli toista rantaa pitkin. Samalla ohitettiin rapautuneet kallioiset mäet läheltä. Eihän ne mitään vuoria ollu, mutta kyllä oli komeita!

Appalakit Pennsylvanian rajan tuntumassa.

Pennsylvanian tietulli.

Pennsylvaniassa oli paljon kumpuilevia peltoja ja metsiä ja alkuosastaan aika paljon taloja tien lähettyvillä. Suurin osa taloista oli komeita, varmaan jotain 300 neliöisiä reilulla autotallilla. Semmonen kelpais! Oltiin Jenkkilän maitoseudulla ja nähtiin paljon maitotiloja korkeine rehutorneineen. Lehmiäkin nähtiin lumisilla pelloilla. Pysähdyttiin vaihtamaan kuskia jollakin pienehköllä huoltsikalla. Pennsylvanian länsiosa oli sitten enemmän metsäpainotteista seutua ja siellä ylitettiin mississipin itäpuolen korkein kohta USAssa. Laskeskeltiin, että se oli noin 840 metriä meren pinnasta. Ei se kummoinen kukkula ollut, kun muukin maasto oli sitten vissiin sen verran korkeaa.

Pysähdyttiin Clarion nimisen pikkupaikkakunnan kohdalle syömään lounasta. Kyseessä oli muistaakseni joku Perkins niminen paikka. Oli ihan hyvät ruuat hintaansa nähden. Kyseinen paikka oli ainakin eläkeläisten kovassa suosiossa... Clarionista jatkettiin matkaa Interstate 80 pitkin.

Ajosää oli alkumatkasta aurinkoinen, mutta oli muuttunut koko ajan pilvisemmäksi. Lämpötila oli koko ajan pikkupakkasen puolella. Tie oli sula, mutta erittäin suolainen ja sitä myötä kostea. Jenkit tuntuvat käyttävän todella PALJON suolaa tai jääntuhoajaa kaduilla ja teillä. Kovalla pakkasellakin on loskakeli. Heidän ei tarvitse juurikaan aurata, sen kuin ripottelee aineet pintaan, niin kyllä jää ja lumi lähtee! No ihan hyvä juttuhan se oli sinänsä, kun kaikissa autoissa oli vain "jokakelin" renkaat eli nastat oli kielletty matkamme osavaltioissa.

Huomionarvoinen ja välillä jänniä tilanteita herättänyt juttu on se Suomeen verrattuna, että täällä rekat saavat ajaa 65 mph eli suomalaisittain semmosta reilua 100km/h. Itseasiassa monet rekat ajoi kovempaa! Vinkeintä oli, kun pitkässä ylämäessä meidän auton mittarissa / GPS:n mukaan vauhtia oli 73 mph, niin rekka vaan painoi vielä ohi!! Ja mielenkiintoiseksi ajamisen teki myös se, että siellä kaikki ohitteli sieltä puolelta, mistä mahtui eli milloin vasemmalta ja milloin oikealta! Motarilla oli tosi paljon rekkoja, varmaan enemmän kuin normiautoja.

Pennsylvanian länsiosassa alkoi sitten sataa jotain vedentapaista, kun ulkosalla oli lämpötila pakkasen puolella. Tie ei suuresta suolamäärästä liukastunut ollenkaan, mutta tuulilasi meinasi alkaa vetää ongelmaksi asti jäihin. Siihen auttoi sitten, kun laitettiin lämmöt täysille tuulilasipuhalluksella. Onneksi takana istuville oli oma ilmastoinnin hallinta, niin siellä pystyi laittamaan puhalluksen viileämmälle.

Päästiin Pennsylvaniasta Ohion puolelle. Nyt tietulli oli jo kalliimpi, luokkaa 12 $. Matka jatkui jälleen. Alkoi olla jo pimeä, mutta se havainto tuli tehtyä, että lähes koko osavaltio oli valtavaa peltoaukeaa silmänkantamattomiin ja aivan lättänää! Ohiossa ohitettiin muutaman kymmenen mailin päästä Cleveland ja Toledo -nimiset kaupungit. Pidettiin kuskinvaihtotaukoja ja jatkettiin matkaa. Indianan rajalla oli taas tietulli, nyt summa oli jo 13 $. Matka jatkui ja nyt pystyi ajamaan vielä kovempaa, mutta ajoittainen jäätyvä vesitihku vähän rajoitti. Nopeusrajoitus oli 70 mph. Heidi ja Tapsa kertoi, että Montanassa rajoitus oli paljon pienemmilläkin teillä 75 mph ja ylipäänsä nopeusrajoitukset tulivat kaikille teille siellä vasta 2002 eli sitä ennen sai ajaa niin kovaa kuin uskalsi joillain teillä. Melkoista!

Indiana oli viimeinen osavaltio ennen Illinoisia! Indianan läpi ajo oli paljon lyhyempi, kuin edellä olleiden osavaltioiden. Tie meni myös hyvin lähellä Michiganin etelärajaa. Saavuttiin Illinoisin rajalle ja tietullille. Nyt tietulli oli hyvin pieni, 2 $. Ehkä siksi, että niitä oli vielä yksi jäljellä Chicagon kaupungin laidalla. Ei tarvinnut ajaa pitkälle kun Illinoisin puolella, kun alkoi metropolialue: East Chicago sekä Hammond. Saavuttiin valtavalle teollisuusalueelle, missä oli selvästi terästeollisuutta. Alettiin olla Chicagon kaupungin rajalla. Alue oli myös samalla tietyöaluetta, joten kuski sai olla tarkkana. Ajettiin jylhän ja vanhan, 1800-1900 -luvun vaihteessa rakennetun ristikkorakenteista terässiltaa pitkin Calumet Riverin yli ja saavuttiin Chicagon puolelle. Nähtiin paljon ruosteen värjäämiä valtavia nostosiltoja samalla.

Ajettiin kohti keskustaa ja pian olikin jo kyltti 35th Streetin liittymästä, missä luki myös IIT. Ajateltiin pyörähtää sen kautta matkalla keskustaan, missä meillä oli majoitus. IIT on ihan motarin varressa ja bongasimme kuvista tuttuja rakennuksia ja tulevan kämppärakennuksemme. Emme pysähdelleet vaan jatkoimme State Streetiä suoraan kohti keskustaa. Seikkailimme hieman ja ihailimme jylhää ja siistiä kaupunkia. Pilvenpiirtäjät näyttivät todella hienoilta pilvisessä, hieman sumuisessa kelissä yövalaistuksessaan. Kello oli jotain 22:30, kun vihdoin löysimme hotellimme Comfort Inn & Suites, East Ohio Streetillä. Se sijaitsi todella hyvällä paikalla ja oli edullinen! Suosittelen! Alue on nimeltään McCormickville, mutta sitä kutsutaan myös Near North Sideksi. Siellä sijaitsee todella paljon hyviä ravintoloita ja muutenkin ilta-aikaan on enemmän ihmisiä ja tapahtumia kuin bisneshenkisessä ydinkeskustassa eli Loop:ssa.

Roudattiin kamppeet hotelliin ja lähdettiin vielä Tapsan kanssa kattomaan, mihin auto piti palauttaa seuraavaan aamu puoliyhdeksään mennessä. Löytyihän se viimein aivan ydinkeskustasta. Voi veljet, että Chicago River näyttää komealta yöllä, kun pilvenpiirtäjät ympäröivät sitä! Ajettiin auto parkkihalliin lähellä vuokraamoa ja otettiin taksi hotellille. Sitte ei muuta nukkumaan raskaan päivän päätteeksi. Ai niin, auton mittariin kertyi pikku koukkailuineen noin 800 mailia eli likimain kilsoiksi muunnettuna 1280, ja se 14 tunnin aikana taukoineen!

5.1.2010 New York, New York!!

2010-01-11T20:04:00.000-08:00

Tänään oli seikkailupäivä isossa omenassa! Herättiin aamulla ajoissa ja käytiin vetämässä eka jenkkiaamiainen, mikä kuului hostellimajoitukseen. Vähän ihmetytti se kaiken makean määrä. Vaaleaa paahtista ja sen päälle oli sit vaihtoehtona maapähkinävoi, eri hilloja tai voita. No kokeilin voita ja hilloa ja ne oli ihan hyvää. Pikkasen kuitenki jäi kaipaamaan juustoa, kinkkua ja salaattia sekä muita rehuja. Paahtiksena toimi kuitenkin tosi hyvin. Sitte isot kahvit ja banaani vielä kaveriks, niin kyllä jaksoi! Aamianen tosiaan tehtiin itse hostellin keittiössä raaka-aineista tai siis valmispakkauksista ja tiivisteistä (mitä jenkit tuntuvat rakastavan). Banaanit ja omenat oli sentään oikeita, sekä leipä.

Tapsa, Tanja ja Heidi.

Sitten lähdettiin reissuun. Sattui ihan sikahyvä keli eli aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Suunnattiin metroa vaihtamalla etelä-Manhattanille, missä käveltiin ensin Battery park:iin ja mentiin rantaan ihmettelemään vapaudenpatsasta. No se patsas oli niin kaukana, että se ei kyllä mitenkään iso ollut. No, eihän se sitä oikeastikaan ole, mutta oletin, että olis näyttäny isommalta. Eteläisen NYC:n Financial District oli komeaa seutua!

Tanjan taustalla vapaudenpatsas.

Battery Park:n sotilasmuistomerkki ja taustalla Financial District.

Lähdettiin kulkemaan Broadwaytä pitkin kohti pohjoista Manhattania. Matkalla bongattiin teräksinen sonni, lava-auton lavan täyttänyt puhallettava rotta, Wall Street, New Yorkin pörssi ja WTC:n entiset rauniot, mihin nyt oli rakenteilla valtavia uusia pilvenpiirtäjiä.

Puhallettava rotta ison lava-auton lavalla!

WTC:n tilalle tuli uusia pilvenpiirtäjiä.

Siitä sitten suuntasimme metrolla kohti Times Squarea. Se oli kyllä makea paikka, pimeällä vielä komeampi! Käytiin Hard Rock Cafesta hommaamassa paidat ja mentiin syömään hyvät hampparit Planet Hollywoodiin. Siellä vessavahti osas vähän jopa Suomea. Hänellä oli pari kaveria Suomesta ja oli huvittavaa kun hän sano yllättäen terve!

Rocky 1, Tapsa 0.

Times Square.

Joku hihhuli Central Parkissa.

Central Station.

Syömästä mentiin sitten käymään Central Parkissa ja sieltä seikkailtiin Rockefeller-centerin kautta Central Stationille. Komein rautatieasema sisältä, mitä olen koskaan nähnyt! Sieltä matkattiin erinäisten kauppojen kautta New Yorkin katolle eli Empire State Buildingin huipulle. Jonotella sai, mutta kyllä näkymä 300 m korkealta palkitsi! Ehdittiin juuri ennen auringon laskua ja odoteltiin sitten pimeään. Näky oli todella komea ja otettiin kuvia joka suunnalta.

Empire State Building. 443m antennin kanssa.

Näkymä Etela-Manhattanille 320m korkealta juuri ennen auringon laskua.

Näkymä luoteeseen. Oikeassa yläreunassa Central Park.

Suhteellisen sama näkymä kuin edellisessä kuvassa, mutta hämärän laskeuduttua.

Empire State Buildingin jälkeen käytiin shoppailemassa pitkään ja syömässä vielä iltaruoat pikana. Siitä sitten matkasimme hostellille pakkailemaan kamoja ja nukkumaan. Seuraavana aamuna olisi herätys hyvissä ajoin ennen kuutta, jotta ehtisimme heti aamusta matkaan.

4.1.2010 Lento Amerikkaan ja eka ilta New Yorkissa

2010-01-11T19:45:00.000-08:00

Herättiin aamulla ajoissa Taavetista ja lähdettiin Tanjan iskän kyydillä ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata. Tanjan pikkuveli Karri lähti kanssa mukaan matkaseuraksi. Pidettiin puolessavälissä matkaa aamu kahdeksan aikaan aamupalatauko meidän porukoilla Raussilassa, jossa toivoteltiin viellä heille heipat maistuvan aamupalan jälkeen. Kari ja Jenni toi Lindankin (Beoxerin pentu) moikkaamaan ja Jappi lykkäsi kouluun lähtöä aamukymppiin, että ehti vielä nähdä meidät.

Matka jatkui hyvässä, aurinkoisessa säässä kohti lentokenttää. Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin eli vähän ennen yhtätoista, kun kerta piti olla kolme tuntia ennen lähtöä. Toivottelimme heipat kyyditsijöille ja suuntasimme kohti terminaalia. Check-in meni ihan sujuvasti. Tanjalla oli vähän laukussa ylipainoa, mutta ei siitä ainakaan mitään sanomista tullut. Sen jälkeen mentiin yksi turvatarkastus läpi ja paineltiin odottelemaan lennon lähtöä. Odottelu kesti sitten pitkään ja toista uhottua turvatarkastusta ei sitten ollutkaan ennen lähtöaulaa. Boardingin piti alkaa 12:45, mutta se alko jotain vartin yli 13. Siinä ne sitte otti muutamia randomilla toiseen turvatarkastukseen.

Meillä ei ollu paikkaa merkitty lippuihin, mutta saatiin sitte boardingissa tosi hyvät paikat. Päästiin siiven taakse reunaan hätäuloskäynnin luo eli jaloille riitti tilaa. Lentokone oli Finnairin Airbus A330-300 eli ihan iso lotja. Lentokoneen lähdön piti olla 14:10. No ei ollut ja se ei yllättänyt oikeastaan. Yllättäen syynä oli, että lastaus oli kesken. Ja kun lastaus oli kesken, niin jäänestokäsittelyäkään ei voinut vielä tehdä. Lastaus päättyi sitten siinä 14:50 aikoihi ja jäänestonorsu ajeli sen kymmenen minsaa koneen ympärillä sylkien lientä siipien päälle. Sitte päästiin about 15:10 ilmaan.

Lento meni leppoisasti auringon laskua jahdatessa ja oli kiva touhuta sen oman 7" näytön kanssa. Kattelin parit jaksot Family Guytä ja sit Futuramaa. Uutisiakin tuli katottua. Helsingissä oli menny juna aamulla rautatieaseman viereiseen hotelliin... melkosta! Koitin nukkua lennon aikana, mut ei siitä oikein mitää tullu ku oli aika kylmä ja sitte humina, sekä penskojen mekastus häiritsi vähän. Olin kuitenki varautunut korvatulpilla ja silmälapulla. Ilman niitä siitä torkkumisestakaan ei ois tullu mitään. Lennon loppuvaiheessa täyteltiin sitten maahantulolomakkeet. Ei ollu tullattavaa ja viisumin omaajille niiden täyttö oli muutenki helpompi kuin lomalaisille.

Lenneltiin pitkin Long Islandia ja talot sen kuin lähestyi ja kasvoi. Komeen näkösiä olivat! Keltaisia koulubusseja ajeli pitkin katuja kun laskeuduttiin JFK:lle. Oli tosi makee fiilis tajuta, että nyt sitä oikeesti ollaan ekaa kertaa Amerikan mantereella, jepaa!

Lentokenttä oli iso. Käveltiin pitkä matka terminaalista maahantulotarkastukseen. Matkalla naureskeltiin liukukuljettimen lopussa kuuluvaa robottikuulutusta sen päättymisestä. Täällä on kyl turvallisuusriskit minimoitu! Taitaa suojata lentokenttää enempi syytteiltä tollainen ylivarovaisuus... Maahantulotarkastukseen jonoteltiin aika pitkään ja sitte näytettiin passi, viisumi, otatettiin vähän sormenjälkiä ja kuva. Sitte paineltiin ottamaan laukut ja aulaan kattomaan onko Heidi ja Tapsa jaksanu ootella meitä. Ei ne ollu ja ihan ymmärrettävää kun lento oli puol tuntia myöhässä ja maahantulotarkastuksissa yms. meni sitte pari tuntia. Oltiin joskus kuuden aikaan vasta aulassa. Soiteltiin heille ja sovittiin, että ajellaan taksilla hostellille. Aulassa meitä varoitteli lentokentän henkilökunnan mies pimeistä takseista ystävällisesti, että ne on vaarallisia. Ihan muutenkin meinattiin mennä oikeeseen taksijonoon, mutta kiitos nyt kuitenkin!

Taksijono oli sitte pitkä!! Varmaan 200 metriä alkuun, mutta se eteni kyllä kiitollista vauhtia. 20 min odottelun jälkeen oltiin kapsäkkeineen taksissa. Onneksi perus yellow cabissä on iso paksi, kun kaikki laukut mahtui sinne! Kuskina Abu Intiasta tai jotain. No, se ei sit tienny missä se Varet Street on, eli missä meidän hostelli sijaitsi Brooklynissä. Ei muuta ku puhelua Tapsalle ja hän anto hostellin numeron, mihin taksikuski soitteli, matkalla. Liikenne oli New Yorkissa aika villiä. Jouduttiin ruuhkiin ja sen takia vähän kiertämään isompaa väylää kautta, mutta se kannatti. Aurinko oli laskenut ja kun ajoimme Manhattanin suuntaisesti olevalla sillalla, oli näky henkeäsalpaavan komea. Pilvenpiirtäjät yövalaistuksessa oli todella mieletön näkymä! Kaupungin suuruus alkoi viimeistään hahmottumaan siitä korkealta sillalta. Silmänkantamattomiin pelkkiä talojen valoja! Pikku kiertelyn jälkeen saavuimme syrjäisen oloiselle, mutta New Yorkin mittapuussa siistihkölle kadulle, Varet streetille. Löysimme oikean punaisen pömpelin, kuten Tapsa kuvasti New York Loft Hostellin sisäänkäyntiä. Tapsa ja Heidi tulivat ovelle vastaan. Oli kiva nähdä kavereita pitkän matkan jälkeen. Kysyttävää ja kerrottavaa oli paljon. Hostelli oli siisti, trendikäs kaupunkihostelli. Hostellissa oli korkeat huoneet ja se oli vanha varastotalo, siitä nimi Loft. Me majoituimme neljän hengen huoneeseen Tapsan ja Heidin kanssa. Oli siisti ja halpa paikka! Hostellilta oli lyhyt matka lähimmälle Subwaypysäkille Morgan Avenuelle, pari korttelia. Lähdettiin melko pian suihkussa käynnin jälkeen seikkailemaan Manhattanille kun oli hirveä nälkäkin! Eli syömään! Jäätiin pois Union Squarella. Siitä sitten lähdettiin kävelemään eteenpäin ja päädyttiin tuurilla East 12 Streetille, mistä myös oli tarkoitus noutaa vuokra-auto keskiviikkona. Oli tosi hyvä juttu löytää autovuokraamo siinä vaiheessa! Päädyttiin sitten lopulta kadunkulmassa olevaan italialaiseen ravintolaan syömään. Ruoat oli oikein hyviä, mutta ulkona oli pakkassää ja kesäterassin oven/ikkunan ääressä sijaitseva pöytä oli vetoisa paikka. Kylläisenä, mutta hieman kylmissään paineltiin takaisin hotellille väsyneinä ja käytiin nukkumaan.

Lähtövalmistelut

2010-01-09T19:28:00.000-08:00

Tässä on nyt sitten poikkeuksellisen pitkät lätinät lähtövalmisteluista, koska pistin blogin pystyyn näin myöhäisessä vaiheessa. Kaikki on siis kasattu samaan eli koita jaksaa lukea!

Saimme Tanjan kanssa keväällä 2009 LUT:n KV-palveluilta tiedon vaihtopaikasta Chicagossa. Fiilis oli katossa! Haimme aluksi vuoden mittaista vaihtoa, mutta emme saaneet kuin puolen vuoden vaihtodiilin. Koulumme Chicagossa tulisi olemaan Illinois Institute of Technology (IIT). Koulun lukukausimaksut ovat kohtuullisen korkeat, mutta onneksi LUT maksaa ne. LUT:n ei tarvitsisi maksaa niitä, jos IIT:stä tulisi vaihtareita tilalle Lappeenrantaan, mutta jenkit lähtevät harvoin ulkomaanvaihtoon. Muut kulut jäisivätkin sitten itse maksettavaksi. Vaihtopaikan saamisesta käynnistyikin sitten melkoinen rumba haku- ja viisumiasioiden kanssa.

Kevät meni vielä vaihtoasioiden kanssa aikalailla hiljaiselolla. Mielessä oli kuitenkin kesätöitä etsiessä kovia paineita, koska rahaa oli saatava ja mahdollisimman paljon. Stressiä kesätöiden haussa ei ainakaan helpottanut yhtään vuodenvaihteessa iskenyt talouden taantuma. Kesätöiden löytäminen oli siis työläämpää kuin koskaan. Tanja löysi onneksi oman alan töitä Metso Powerilta Tampereelta. Itse en valitettavasti löytänyt oman alan hommia, mutta onneksi sain töitä LUT:n markkinointipuolelta. Rahaa ei jäänyt kesältä hirveästi säästöön, mutta onneksi sain sitten vielä syksyksi töitä yliopistolta ja toimin hitsaustekniikan assistenttina opetushommissa. Tanjalla ansioita söi kahden eri vuokran maksaminen kesällä samanaikaisesti.

Kesä meni ja syksyllä se sitten alkoi. Nimittäin paperisota. Meidän piti hakea IIT:hen heidän virallisia hakemuksia käyttäen. Täytimme ensin Common Applicationin, jonka tekevät kaikki IIT:hen hakevat eli myös jenkit itse. Hakemus oli jäätävin koskaan näkemämme. Siihen piti kirjoitella kaikki mahdollinen tieto itsestään, harrastukset, perhesuhteet, työkokemus ja pari esseetä. Kyseessä oli siis ns. yleishakemus. Hakemuksen täyttämiseen meni aikaa noin 4 tuntia. No hommahan ei sitten vielä päättynyt siihen. Kun saimme Common Applicationin täytettyä, täytyi seuraavaksi täyttää IIT:n oma hakemus. Sinne taas kirjoiteltiin kaikennäköisiä tietoja ja sitten oli taas esseen kirjoittamista. Nyt aiheena oli, että miten hyödynnän tulevaisuudessa IIT:ssä oppimaani ja parannan maailmaa, melkosta hommaa... Nämä siis täyttelimme netissä. Sehän ei tietenkään riittänyt täydelliseen hakemukseen. Em. asiat menivät sähköisesti heidän hakupalveluihinsa, mutta sitten oli vuorossa paperiset asiakirjat. Tottakai sähköisistä hakemuksista täytyi tulostaa myös paperiversiot, jotka lähetettiin IIT:lle sitten muiden papereiden mukana varmistukseksi. Muut paperit aiheuttivatkin sitten päänvaivaa vielä enemmän.

Eleltiin lokakuuta, kun teimme hakemuksia. Hakemusten tuli olla perillä marraskuun alussa 9. päivä mennessä IIT:llä. Homman veti jännäksi kaikkien vaadittujen virallisten papereiden saaminen. Hakemuksessa tuli olla YO-todistukset suomeksi, sekä englanniksi, kurssitodistukset LUT:sta suomeksi ja englanniksi, CV ja kaiken huipennuksena kuvaukset kaikista käydyistä kursseista. Englanninkielisen virallisen YO-todistuksen saaminen veti pelin jännäksi, koska sen toimitusaika oli kuukausi. Hakemusten DL:ään aikaa juuri alle kuukausi kun tilasimme sen, joten jännää oli. Onneksi se saapui juuri pari päivää ennen kuin piti lähettää paperit eteenpäin. Työläin homma oli sitten kurssikuvausten tekeminen englanniksi kaikista siihen mennessä käydyistä kursseista, jotta IIT:n kaverit tietäisivät, millaisia käymämme kurssit ovat. Tanjalla homma oli kova, mutta minulla vielä kovempi, koska DI:n tutkinnosta puuttui enää alle 8 kurssia siinä vaiheessa. Kurssikuvauksesta tuli sitten 11 A4-sivua pitkä. Mahtavinta oli, että niitä ei ollut saatavilla englanniksi vaan kaikki piti kääntää itse. Kääntötyöhön käytimme sitten aikaa useamman päivän. Fiilis oli kyllä hyvin stressaantunut, että saisimme kaikki valmiiksi vaadittussa aikataulussa. Lopulta oli aika voittajafiilis, kun saimme kaikki paperit valmiiksi ja toimitettua KV-palveluihin lähetettäväksi. Paperipino oli molemmilla luokkaa 2 cm paksu ja KV-palveluiden Kaisa sanoi sen olevan kyllä varmaan yksi paksuimmista hakemusnipuista, mitä meidän yliopistossa joutuu tekemään. Verrokkina esim. Kiinaan lähtö hoidetaan kämppää myöten kahdella A4:llä! Luvassa oli siis lähtö byrokratian luvattuun maahan! Tässä vaiheessa jäimme odottamaan vastausta hakemuksemme tuloksista, joiden ilmoitettiin saapuvan 2 viikon kuluttua niiden vastaanottamisesta. Tässä vaiheessa mielessä oli, että eiköhän sitten itse vaihtokokemus korvaa kaiken hakemiseen nähdyn vaivan.

IIT:n hakemusten täyttelyn lomassa aloimme valmistella myös viisumin saamiseen tarvittuja asioita. Hankimme syyskuussa uudet biotunnistepassit ja täyttelimme hyvissä ajoin viisumiin vaaditut kaavakkeet. Kaavakkeissa kyseltiin kaikenlaisista yhteyksistä terroristeihin ja natseihin aina isovanhempia myöten. Nauratti moisten täyttäminen, koska kuka tervejärkinen laittaisi viisumihakemukseen myöntävän vastauksen, vaikka olisikin yhteyksissä terroristeihin... Viisumin hakemiseen tarvitsi IIT:stä DS-2019 -lomakkeen, jossa on ilmoitettu kaikki tärkeä tieto viisumia varten eli kyseessä oli ns. maahan kutsu. Haimme siis J-1 exchange -viisumeita.

Viisumin saamista varten tarvitsi käydä haastattelussa USA:n konsulaatissa Helsingissä. Varasimme haastattelun marraskuun lopulla, kun olimme saaneet tiedot sähköpostiin, että pääsemme IIT:hen. Varasimme haastattelun maanantaille 14. joulukuuta. Haastattelussa piti olla kaikki paperit kunnossa. DS-2019 todistuksen odottelu jännitti, mutta onneksi se tippui postilaatikkoon haastattelua edeltävällä viikolla torstaina eli hyvissä ajoin! Ongelmana huomasimme, että tulikin kiire vakuutusasioiden kanssa. Nimittäin viisumin saamiseksi piti olla siinä vaiheessa osoittaa, että on täysin kattava vakuutus. Emme kuitenkaan ehtineet saada virallisia vakuutuspapereita haastatteluun mennessä, vaikka sopimukset olikin siihen mennessä tehty. Itse haastattelu oli jännä kokemus. Meidän piti olla tarkalleen oikeaan aikaan USA:n suurlähetystön portilla, jossa sitten oli täysimittainen turvatarkastus, joka oli verrattavissa lentokentän toimintaan. Seuraavaksi vartija saattoi meidät portilta isoon konsulaattirakennukseen lähetystön pihalla. Menimme odotushuoneeseen, josta ei saanut poistua ilman vartijan saattamista. Meidät pyydettiin melko pian tiskille vuorotellen ja annoimme viisumeihin vaadittavat paperit. Sitten odotimme itse haastattelua. Luulimme molemmat, että kyseessä on joku vartin mittainen haastattelu. No ei ollut, tiskillä pari kysymystä englanniksi ja homma oli siinä. Siitä lystistä piti sitten maksaa reilu 300 dollaria. Opiskelijoiden viisumin hinta on tuplasti kalliimpi verrattuna vaikkapa työviisumiin, reilua! Vakuutusepäselvyyksistä huolimatta selvisimme haastattelusta onneksi puhtain paperein, koska IIT:stä saamassamme virallisessa kirjeessä ilmoitettiin, että jokaisen J-1 viisumilla tulevan opiskelijan tulee ottaa IIT:n oma sairausvakuutus koko opiskeluajaksi. Näytimme sitten sen virkailijalle ja se riitti vakuudeksi matkavakuutuskortin lisäksi.

IIT:n hyväksynnän jälkeen kaiken muun säpinän ohessa piti alkaa suunnitella asumista USA:ssa ja valittava opiskeltavia kursseja. Lähettelimme mailia meitä opastavan professorin ja muun "konetekniikan osaston" henkilökunnan kanssa. Olivat kyllä hyvin avuliaita, vaikka vähän onglemia teettikin välillä päästä yhteisymmärrykseen valittavista kursseista. Haimme asuntoa dorm:sta eli aioimme asua kampuksella. Se ei kylläkään ole halpaa, mutta on helpoin vaihtoehto lyhyelle puolen vuoden opiskelulle. Kampuksella asuvat joutuvat myös ottamaan pakollisena meal plan:n eli ruokailusuunnitelman, koska ruonlaittomahdollisuudet asuntolassa ovat huonot. Olen poikien kämpässä ja Tanja tyttöjen. Haimme kuitenkin kämppää samasta talosta. Tieto asunnosta tuli juuri ennen joulua ja sain ilmoituksen mukaan kämppiksekseni USA:laisen Andrew:n ja Tanja ilmeisesti kiinalaisen tytön, jonka nimeä en muista. Asunnot saimme State Street Villagesta, joka on IIT:n uusin asuntola ja arkkitehtuurisesti erikoinen asuntola.

Asiat alkoivat olla mallillaan. Hoidimme vielä ennen joulua pankkiasiat kuntoon ja vaihdoimme käteistä dollareiksi matkaa varten. Sovimme myös hyvissä ajoin loka-marraskuussa kavereidemme Heidin ja Tapsan kanssa, että mennään yhdessä New Yorkiin, josta matkaamme kimpassa autolla Chicagoon. Heidin ja Tapsan vaihto-opiskelut olivat vuodenvaihteessa kestäneet puoli vuotta ja toinen puolikas on vielä jäljellä Missoulassa, Montanassa. Ennen jouluaattoa varailin vielä meille sen vuokra-auton New Yorkista Chicagoon. Oli se halvempaa neljälle kuin lennot, mutta silti melko kallista, vaikka vuokra-aika oli vain yksi vuorokausi. Suurimman loven lompakkoon teki auton palautusmaksu, koska kyseessä oli pitkä yhdensuuntainen matka. Varasimme lennot lokakuun alkupuolella 4.1.2010 New Yorkiin ja paluun samasta paikasta Hki-Vantaalle 14.6.2010. Lentoja varatessa emme tienneet viisumin kestosta ja tiesimme koulun alusta sen, että se alkaisi 11.1.2010.

Viisumi olikin sitten myönnetty 15.5.2010 asti, mutta onneksi siinä on 30 päivän maastapoistumisaika. 30 päivää em. päivämäärästä on juurikin 14.6. eli lentoja varatessa kävi todellakin tuuri! Joulukuun puolivälissä tuli tieto, että meillä on orientaatio IIT:ssä opiskeluja edeltävällä viikolla torstaina ja perjantaina. Se tarkoitti sitä, että NYC:ssä ehtisi olemaan vain yhden päivän lentopäivän lisäksi. No, vietetään sitten kesällä siellä pari päivää enemmän ennen Suomeen lentoa.

Joululoma meni vauhdilla ja vietimme Tanjan kanssa aikaa molempien vanhempien luona. Suomessa olikin ihan kunnon talvikelit ja pääsi kivasti luistelemaan ja pelailemaan kiekkoa. Aloimme siirtämään tarkoituksella unirytmiä rapakon takaista aikaa varten valvomalla pitkälle aamuyön puolelle. Uuden vuoden jälkeen pakkailimme kamppeet nopealla tahdilla ja maanantaina 4.1.2010 Tanjan isä Jukka ajoi meidät Taavetista Helsinki-Vantaalle. Matkalla poikkesimme aamupalalla Raussilassa. Lähdimme ajoissa liikkeelle, koska erään nigerialaisen sankarin takia turvatoimet olivat kiristyneet ja kentällä piti olla 3 h ennen lennon lähtöä. Lennon lähtöaika oli klo 14:10.