Artzin lukukausi USA:ssa: maaliskuuta 2010

Sivuhuomion alkuun, että lisäsin edelliseenkin juttuun kuvia.

Spring Break viikon maanantaina käytiin katsomassa Heidin ja Tapsan yliopistokampusta. Oli komee paikka ja just sen näkönen niikun leffojen kampuksetkin on. University of Montana on tosiaan state university eli valtiollinen yliopisto. Meidän opiskelupaikkamme IIT on yksityinen yliopisto.

Iltapäivällä kävin sitten kapuamassa UM:n takana olevalle mäelle, Mt. Sentinelille, joka on hieman korkeampi kuin Tapsan kanssa aiemmin valloittamamme Mt. Jumbo. Mäessä oli kanssa kirjain, tällä kertaa M. Maisemat oli komeat ja tuuli aika kovaa, koska keli huononi koko ajan. Näin komean valkopäisen kotkan, joka kaarteli muutama kymmenen metriä yläpuolellani yhdessä kohdassa matkalla huipulle.

Tapsan äiti, Jaana, ja pikkusisko, Katja, tuli kanssa vierailemaan Missoulaan myöhään sunnuntai-illalla ja käytiin sitten maanantaina isommalla porukalla syömässä illalliseksi sushia. Oli eka kerta ku koskaan söin oikeeta sushia. Oli tosi hyvää ja oma suosikki oli ankerias.

Tiistaina käytiin shoppailemassa Tanjan, Tapsan, Heidin ja Luken kanssa paikallisella ostarilla. Sitte mentii illalliselle italialaiseen ravintolaan Tapsan äidin ja siskon kanssa. Ravintolan jälkeen Luke ja hänen tyttöystävänsä Britney tuli kylään viettämään iltaa Heidille ja Tapsalle, hauskaa oli ja pelailtiin mm. Quitar Heroa Wiillä.

Keskiviikkona aherrettiin päivällä kouluhommia ja pakkailtiin kamoja torstai aamulla starttaavaa Seattlen reissua varten. Meidät oli koko porukka kutsuttu Heidin ja Tapsan ystäväperheen luokse illalliselle. Ystäväperhe on eläkkeellä oleva opettajapariskunta Tom ja Sharon, tosi mukavia ihmisiä. Tom harrrastaa alkuperäiskansojen käsitöitä eli on tosi kiinnostunut inkkarikulttuurista. Hän näytti tosi komeita alkuperäisen kaltaisia tekeleitään, nahkareppuja yms. Takapihalla oli komea tiipii, joka on ihan samanlainen kuin aito. Siellä oli tunnelmallista istuskella nuotion lämmössä biisonin taljan päällä! Sharon ja Tom olivat loihtineet tosi hyvää ruokaa ja ilta meni mukavasti jutellessa kaikenlaista. Ainoa harmi oli itselläni jatkuvasti yltyvä flunssa..

Torstaina sitten startattiin kohti Seattlea. Luvassa oli semmonen Lapin matkaa vastaava ajorupeama. Alkumatkalla oli komeaa vuoristoa ja nähtiin vilaus Big Hornista, eli vuoren rinteillä asustavasta lampaan sukulaisesta. Matkareittimme ei mennyt ihan suorinta tietä, kun tarkoituksena oli käydä vilkaisemassa Idahon ja Montanan rajalla olevaa vesiputousvoimalaitosta! Harmiksemme sitä ei päässytkään katsomaan mutta käytiin vilkaisemassa lähistöllä ollutta mailin mittaista patoa. Ei kyllä ollut ihan mikään Hoover Dam, mutta komea silti! Matkalla nähtiin myös paljon erilaisia maisemia, kuten silmän kantamattomiin jatkuvaa viljelemätöntä preeriaa ja myöskin viljeltyä preeriaa. Sadettimia oli valtavasti, koska alue on aika kuivaa. Lähempänä Seattlea noustiin taas vähän vuoristoisemmalle seudulle ja siellä nähtiin jylhä Columbia Riverin uurtama kanjoni ennen korkeampia vuoria. Interstate 90 nousi vuorille vähän ennen Seattlea kun vuorossa oli vajaan kilometrin korkuinen Snoqualmie Pass -niminen vuoriston ylitys. Siellä keli muuttuikin sitten hurjaksi, kun lunta tuli oikein kunnolla! Onneksi autossa oli nastarenkaat, koska muuten ylitykseen ei olisi ollut asiaa.

Olin ostanut edellisenä iltana Vicksin flunssalääkettä. Tapsakin osti samaa lääkettä, kun hänelläkin oli flunssaa, mutta omalla kohdallani lääke teki olon tosi uniseksi. Sitä ei sitten oikein voinut ottaa, kun piti välillä ajaa autoa. Oloa se kyllä helpotti, vaikka aina torkut pitikin ottaa lääkkeen ottamisen jälkeen.

Tien laskeuduttua vuorilta alkoikin asutuksen määrä lisääntyä ja saavuimme pian sateiseen Seattleen. Tosi yllättävää, kun kaupungissa on keskimäärin 58 kirkasta päivää vuodessa! Suunnattiin Space Needlen (paikallinen Näsinneula, 180m) vieressä olevan hotellin tsekkaamisen jälkeen heti shoppailemaan isoon outlet-keskittymään vajaan tunnin ajomatkan päähän kohti Kanadan rajaa. Outlet sijaitsi intiaanireservaatin puolella. Sieltä sitten tarttui mukaan edullisesti muutama t-paita, kengät ja farkut. Taistelin kovasti kuumeista oloa vastaan koko illan. Seurauksena minun piti sitten jäädä perjantaina pötköttämään hotellille koko päiväksi.

Lauantaina sitten pääsin myös pyörimään kaupungille, kun flunssa alkoi helpottaa. Sää oli todella hyvä, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmintäkin oli yli 10 astetta. Kova tuuli tosin teki ilmasta koleamman. Käytiin ankka-ajelulla eli turistiajelu semmoisella toisen maailmansodan aikaisella amfibiokuormurilla. Ajelu lähti kivasti ihan hotellimme vierestä, Space Needlen tuntumasta. Oli tosi ratkiriemukas reissu ja kapteenimme, joka toimi oppaana, oli aivan älytön tyyppi! Kapteenilla riitti vitsejä, tempauksia ja erilaisia hattuja! Ankka-ajelun jälkeen mentiin keskustaan seikkailemaan. Matkattiin keskustaan tietty Space Needleltä lähtevällä monoraililla, joka on rakennettu Space Needlen tapaan 1962 maailmannäyttelyä varten. Junasta tuli mieleen Thunderbirds -nukkeanimaatio 60-luvulta.. :) Keskustassa oli vilinää ja paraati seuraavan viikon keskiviikon St. Patrick Day:n kunniaksi. Moni oli pukeutunut vihreään. Hassua, miten irlantilaiset ovat saaneet oman kansallispäivänsä lyömään näin läpi USA:ssa. Syömisen jälkeen suunnattiin kaupungin kirjaston ihmettelyn kautta Underground -tourille. Seattlen katutasoa on aikoinaan nostettu yhden kerroksen verran, kun nousuvesitulvat olivat ongelmana, joten jalkakäytävät ja liikkeiden sisäänkäynnit olivat jääneet sitten kerrosta alemmas. Myöhemmin uudet jalkakäytävät oli muurattu vanhojen yläkertaan muun katutason korkeuteen. Tutustu asiaan Seattlen historiasta, jos haluat tietää enemmän... Oli tosiaan mielenkiintoinen kierros. Oppaamme oli vetänyt jotain ylimääräistä, koska niin yli-innokasta opasta en ole koskaan aiemmin nähnyt! :D Underground kierroksen jälkeen mentiin Harbor Stepsien kautta syömään satamaravintolaan. Ravintola oli rapuravintola Crab Pot. Ruoka oli tietenkin mereneläviä, kuten erilaisia rapuja ja simpukoita. Ruoka oli tosi hyvää! Ruoan jälkeen suuntailtiin sitten takaisin hotellille parin pikku mutkan kautta. Tuli samalla bongattua myös maailman ensimmäinen Starbucks -kahvila! Nykyään Starbucks löytyy melkein joka korttelista, jokaisesta kaupungista tässä maassa.

Seattlesta pitää todeta, että jos tällä hetkellä pitäisi valita ihan mikä tahansa kaupunki missä haluttaisi Tanjan kanssa asua, niin Seattle on ylivoimainen ykkönen. Todella siisti, mielenkiintoinen ja kiva kaupunki! Urbaanialuieineen 2,5 milj. asukasta, mutta itse kaupungissa reilu 600 000.

Sunnuntaina pakkailtiin loput kamppeet ja luovutettiin hotellihuone. Minä ja Tanja suunnattiin kohti lentokenttää, kun Heidi ja Tapsa lähtivät ajelemaan takaisin Montanaan. Lentokentälle ajettiin Light Rail Train:lla eli tuttavallisemmin ratikkaa vastaavalla junalla. Lentokentälle saavuttaessa näkyi komeasti Mt. Rainier, joka on vajaa 4400m korkea vuori Seattlen tuntumassa. Kentällä sitten lueskelin alkuviikon tenttejä varten koneen lähtöä odotellessa. Flunssa vaivasi vielä kovasti tukkoisen nenän muodossa ja se teki lentämisestä vähän vaikean tuntuista. Lentomme lähti kohti Denveriä 25 min myöhässä ja se lisäsi jännitystämme, koska jatkolennon lähtöön oli aikataulun mukaan aikaa 40 min, jos olisimme aikataulussa. Saavuttiin Denveriin sitten 10 min aikataulun mukaista jatkolennon lähtemistä ennen. Juostiin hirveellä kiireellä jatkolennon portille, mutta onneksi sekin oli sitten myöhässä sen 15 min eli ehdittiinkin hyvin. Matka Chicagoon meni hyvin ja päädyttiin takaisin IIT:lle puolen yön maissa.

Tämän viikon alku olikin sitten melkoista ilotulitusta. Maanantaina Computer Integrated Manufacturing Mid Term -tentti, tiistaina labraharkkojen Quiz eli minitentti ja keskiviikkona Fiber Composites Mid Term. Yöunet jäi vähiin ja tiistaina oli myös labraharkan DL, jonka joutui nyt priorisointisyistä ylittämään ja keskittymään tenttiin lukemiseen. Palauttelin sitten labran perjantai-aamuna. 10 pistettä siitä tulee takkiin, mutta ennemmin otan varmemman läpipääsyn komposiittikurssista, kun yksittäisen labraharkan painoarvo on niin pieni. Tentit meni ihan kivasti ja niistä jäi ihan hyvä mieli. Perjantaina käytiin sitten päivällä seikkailemassa Field Museumissa Chicagossa ja siitä seuraavassa tarinassa.

Nyt tähän loppuun kuvia liittyen tähän kirjoitteluun:

Kampukseen tutustumassa. Kuvassa vasemmalta: Tanja, Heidi, Katja, Jaana ja Tapsa.

UM:n Main Hall keskusaukion keskeltä käsin.

Etualalla kampusta ja yliopiston jefujoukkoueen Grizzlien stadion M:ltä käsin.

Maisemia Mt. Sentinelin huipulta. Edessä todella jyrkkä rinne.

Täältä Mt Jumboa katsoi ylhtäältä päin.

Ilmojen kuningas liiteli yllä.

Lumi teki rinteestä haastavan läheisen jyrkänteen lisäksi...

Sushia.

Tomin tekemiä intiaanien nahkareppuja.

Noxon Rapids -pato.

Ajovuorossa.

Preeriamaaseutua ja valtavan pitkiä ympyräsadettajia. Kevät oli jo niin pitkällä, että ensimmäiset alotteli peltohommia.

Columbia River ja sen kanjonia.

Tanja sekä Heidin ja Tapsan Blazer-maasturi. Huomaa persoonallinen rekisterikilpi. Täällä kilpi jää itselle kun auton vaihtaa, joten tuosta saa hauskan muiston Suomeen! :D