Laitetaan tähän alkuun saldo kevään opinnoista: kaksi A:ta, yksi B ja enkun kurssista hyväksytty. Olen ihan tyytyväinen opintomenestykseen ja Fiber Composites -kurssin B oli ensimmäisen välikokeen jälkeen/perusteella hyvin positiivinen tulos. Raskas puurtaminen kannatti! Sitten vaan hyväksymään kursseja omaan tutkintoon täällä lappeen Rannalla.
Viimeisenä Chicago-aamuna pakkailtiin loput tavarat laukkuihin, vietiin roskat pois ja toimitettiin tarpeettomat lakanat ja tyynyt kierrätykseen. Sitten matkustimme L-junalla kohti O’Haren lentokenttää. Lento lähti puolenpäivän aikaan ja lensimme yhdellä välilaskulla Minneapoliksen kautta kohti San Franciscoa. San Francisco oli kiva kaupunki. Käytiin ihmettelemässä vanhoja laivoja, Golden Gate -siltaa, Cable Car -vaunuja ja Alcatraz -vankilaa. Tottakai ihailtiin viktoriaanisia taloja ja käytiin bongaamassa kuuluisa postikorttimaisema. Hotellimme oli halpa ja aika hyvällä sijainnilla Russian Hillin juurella. Satama-alueelle oli vartin kävelymatka ja siitä pääsi kivasti keskustaan ratikalla. Vietettiin San Franciscossa kolme kokonaista päivää ja sitten matkapäivät siihen lisäksi. Onneksi vain yhtenä päivänä satoi. Keli oli kuitenkin aika viileä ja lämpötila oli 12 - 16 celsiusasteen välillä.
Cable Car, jossa veto tapahtuu kadun alla menevällä vaijerilla mekaanisesti.
Kauppa-alus Balclutha. Taustalla Golden Gate.
Golden Gate. Siitä ajettiin yli mennen tullen kaksikerrosbussin yläkerrassa.
Mutkamäki San Franciscon malliin.
Alcatraz.
Alcatrazin käytävää.
Tästä on suoritettu kuuluisin karkaaminen. 4 miestä karkasi omista selleistään eräänä yönä. Karkuri oli vuoden päivät kaivanut ilmaräppänää irti lusikalla ja valmistanut tekonuken vartijoiden harhauttamiseksi. Kukaan ei tiedä selvisivätkö ukot hengissä San Francisco Bayn hyytävästä ja virtaavasta vedestä mantereelle.
Postikorttimaiseman viktoriaanisia taloja.
San Franciscosta matkattiin yölennolla Miamiin. Yö oli lyhyt, koska lensimme "vastapalloon" ja siirryttiin 3 aikavyöhykettä itään päin. Miamissa hotelli oli oikein mukava ja rauhallisella paikalla Sunny Isles Beachilla eli Miami Beachilta pohjoiseen noin 40 min ajomatkan verran. Yöllä oli rauhallista ja siellä oli hyvä nukkua pois tentti -ja reissuväsymystä. Eka kokonainen päivä vietettiin Miami South Beachilla eli kaupungin kuuluisimmalla uimarannalla. Kiva rusketus tuli hankittua. Paitsi iltapäivällä ei heti viitsinyt rasvata itseään kun tulin pois merestä lillumasta, niin sitten paloi semmoiset hassut, noin 5 cm leveät raidat kylkiin ja käsiin. En käsitä, miten niin voi käydä, koska muualta iho ei palanut. :) Seuraavana Miami-päivänä kävin aamulla hakemassa alle vuokrapirssin keskustan länsipuolelta, lentokentän kupeesta. Semmonen kiva, juuri sisäänajon ohittanut Ford Mustangin avoauto. Pääsihän sitä ajelemaan oikealla (lähes) muskeliautolla! Nimittäin moottori oli vääntävä 4-litrainen SOHC V6 ja tehoa siinä oli 210 hevosta. 5-vaihteinen automaattiloota sai koneen tuntumaan laiskemmalta kuin tehot antoivat ymmärtää, mutta kyllä sillä silti takarenkaat sai vähän luistamaan kovemmassa risteyksestä kiihdytyksessä. ;) Kyseinen autoilupäivä vietettiin matkaamalla Mustangilla kohti Key Westiä eli Floridan niemen kärjestä lähtevän saarijonon päädymmäistä saarta. Saaret oli yhdistetty silloilla toisiinsa, joten siinä oli loistava autoilukohde. Matkaseurana meillä oli Tanjan korealaiset ystävät Haein ja Sue. Nähtiin komeita Karibian maisemia eli vaalean sinistä vettä, valkoista hiekkaa ja palmusaaria. Key West oli mielenkiintoinen, kuubalaisvivahteinen pikkukaupunki. Siellä kelpaisi loikoilla Hemingwayn tapaan riippumatossa palmujen alla. Ajomatka otti noin 3 tuntia suuntaansa ja itse Key Westissä vietettiin pari tuntia. Kävimme syömässä ja maistoimme Key Westin kuuluisaa Lime-piirakkaa, joka oli todella hyvää! Takaisin ajaessa osuttiin sadekuuroon, mutta se väistyi onneksi nopeasti. Illalla takaisin Miamissa käytiin viemässä Haein ja Sue lentokentälle ja hyvästeltiin heidät, koska heillä lähti yöllä lento kohti Chicagoa. Kävi hyvä tuuri, että autoilupäivä oli se pilvisin ja auringonottopäivinä paistoi aurinko, vaikka pilvet välillä vähän varjostivatkin. Lämpötila huiteli joka päivä 30 celsiuksen paremmalla puolella ja yölläkin putosi vain muutaman hassun asteen. Viimeisenä Miamipäivänä käytiin taas pötköttelemässä Miami South Beachilla ja uimassa meressä. Lento lähti seuraavana aamuna kuuden aikaan kohti New Yorkia. Herättiin aamuyöllä ja matkattiin hotellilta lentoasemalle.
Lötköttelyä South Beachilla.
Nahan grillaajia riitti.
Mustangin ratissa.
Mustang oli väriltään tyylikäs musta.
Miami Beachin asuinaluetta. Täältä vois joskus hankkia semmosen lomakartanon, jos miusta tulee miljonääri... ;)
Miami City.
Maisemaa Key Westin matkalta.
Siltaa kilometritolkulla...
Tanja, Haein ja Sue Key Westin satamassa.
Syömässä.
Täällä kelpais eläköityä, Key West.
Yhdysvaltojen eteläisin mantereeseen maantieyhteydessä oleva piste on Key Westissä.
Atollikuva vauhdista.
Käytiin ihailemassa laskuveden jälkiä levähdysalueen rannassa. Siellä oli myös kiteboardingin harrastajia ja kotilorapuja.
New Yorkin lento kesti reilut kolme tuntia ja laskeuduimme La Guardian lentokentälle hauskasti matalalla tapahtuneesta kaarroksesta. Lentokentältä änkesimme bussiin tavaroinemme ja matkasimme kohti määränpäätämme, West End Avenueta. Bussin päätepysäkki oli sopivasti määränpäämme, joten kahden ison ja kahden pienemmän matkalaukun roudaaminen ei ollut niin hurjan vaikeaa kuin olisi voinut olla liikkuvassa bussissa pois jäämistä varten. Asuttiin kivassa hostellissa, joka sijaitsi hyvällä aluella Central Parkin länsipuolella ja pohjoisosan kohdalla. Sieltä oli hyvä matkustaa läheisellä subwayllä ydinkeskustaan. Yölläkin alue oli kivan hiljainen, joten nukkuminen onnistui helposti ikkuna auki. Käytiin katselemassa tuttujakin paikkoja kesäasussaan, kuten samaa kalliota, missä otettiin kuvia tammikuussa. Tottakai käytimme suurimman osan ajasta shoppailuun, mikä olikin tarkoitus. Mukaan tarttui hyvään alennushintaan erilaisia merkkipaitoja, mitä Suomesta ei heti kuvittelisi ostavansa. Eniten shoppailun jäljiltä hirvitti rahan menon lisäksi matkatavaroiden paino Suomeen paluulennolle. Onneksi oltiin jätetty hieman tyhjää tilaa shoppailua varten. New Yorkissa vietettiin matkapäivien lisäksi yksi kokonainen päivä. Kokonaisena päivänä käytiin ensin tutustumassa Central Parkiin opastetulla pedicab -kyydillä. Frank esitteli paikkoja ja kertoi tarinoita julkkiksista, jotka asuivat/asuvat Central Parkia ympäröivissä taloissa. Yhteistä julkkisasunnoille oli järjettömät, jopa kymmenien miljoonien hinnat.
Maisema tutulta kalliolta, Central Park.
Vilinää Times Squarella.
Pedicab ajelulle lähdössä.
Ghost Busters leffasta tuttu talo (kaksi tornia).
Frendit -sarjan suihkulähteellä.
John Lennon -muistomerkki Strawberry Hillillä.
Yoko Ono asuu vielä tässä talossa (omistaa kolmanneksen siitä), minkä portaille Lennon ammuttiin (kuvassa bussin viereinen uloskäynti).
Täällä käytiin muun muassa shoppailemassa.
Macy's:n liukuportaissa oli paljon puuosia.
Käytiin vikana iltana iltakävelyllä Manhattanin eteläkärjestä länsirantaa pohjoiseen päin.
Nähtiin pienessä satamapoukamassa Battery Park Cityn alueella kaksi kohtuullisen mojovan kokoista jahtia, jotka saa Räikkösen 70-jalkaisen Princessin näyttämään Busterilta. Tässä toinen niistä.
Ihmiset harrasti "catch'n release" -kalastusta, koska Hudson-joen vesi on sen verran saastunutta, ettei kaloja voi syödä.
New Yorkista lähdettiin 18.5. kohti Suomea. Matkapäivälle sattui sateinen keli, joten ei niin kovasti harmittanut pois lähtö kuin olisi muuten harmittanut. atkattiin JFK -lentokentälle sujuvasti metrolla. Lennon lähtö oli merkattu puoli tuntia myöhästyneeksi ja lisäviivästystä tuli vielä toinen mokoma, ennen kuin saatiin rullauslupa lennonjohdolta. Lentoon päästiin varttia vajaa seitsemän illalla. Lento oli perillä Suomessa 10 aikoihin aamulla. Lentokoneessa nukkuminen ei oikein onnistunut, vaikka kovasti yritin, että jet lag ei niin pahasti potkisi päähän. Ensimmäiset kulttuurishokin oireet alkoivat lentokoneessa... Ja lisää seurasi, kun saavuttiin lähes autiolle Hki-Vantaalle. Oli tosi oudon tuntuista, kun ei ollut puheen sorinaa ja ihmisiä kuin kourallinen. Lisäksi keväiset maisemat näyttivät jotenkin pohjoisen karuilta, vaikka kivan vehreää olikin. Oltiin siis selvästi saavuttu Suomeen. Lentokentällä meitä oli vastassa iskä ja pikkuveli Jarno. Jarno oli kasvanut viime näkemisestä ainakin viisi senttiä pituutta ja laihtunut entisestään. Oli ihan kiva tulla Suomeen ja nähdä sukulaisia ja kavereita, vaikka kova kaipuu onkin palata rapakon taakse.
Tämä vaihto-opiskelukokemus on ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista elämässäni tähän mennessä. Kannatti lähteä!
Tämä vaihto-opiskelukokemus on ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista elämässäni tähän mennessä. Kannatti lähteä!
Seuraavaksi aloitan diplomityön tekemisen yliopistolla kesäkuun alusta. Toivottavasti minusta tulee diplomi-insinööri jouluun mennessä! Katsotaan mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan ja missä sitä vaikutetaan!
Nyt päätän tämän reissublogin tähän, kiitos kaikille seikkailua seuranneille ja hyvää kesää!
