Viimeisen viikon ajalta 19.1. eteenpäin

Viikko sitten tiistaina painelin enkun tunnin jälkeen JPMorgan Chase -pankkiin avaamaan tiliä. Kävin jo viikkoa aiemmin yrittämässä, mutta silloin ei ollut mukana todistusta asuinpaikastani, joten jouduin hankkimaan sen IIT:n International Centeristä. Nyt se oli mukana ja eikun homma käyntiin. Pankissa asiointi sujui todella mukavasti ja aikaa meni myös joutavista jutusteluun. Täällä asiakaspalvelu pelaa! Sain matkaani shekkivihkon, postista saapuu ATM-kortti (automaattikortti) ja sain samalla nettipankkitunnarit. Eli homma hoitui todella kätevästi. Sain myös ohjeistusta ulkomaan rahansiirrosta. Ei muuta kuin rahaa kiireellä tililtä toiselle asumiskuluja varten!


Viikko oli hyvin lämmin vuodenaikaan nähden. Elohopea keikkui noin 40 Fahrenheitissa eli noin 6 celsiuksessa. Lumet suli tehokkaasti ja keli oli hyvä loppuviikkoon asti. Perjantaina käytiin kaupoilla iltapäivästä ja hommasin släbärit, halvat sisäpelitossut ja  Leviksen farkut kun muut mukana olevat on aika kuluneet. Oli muuten edulliset farkut Suomeen nähden! Tanja osti Blackhawksin pelipaidan edullisesti 8-kerroksisesta urheilukaupasta. Hallilla vastaavasta sais maksaa satasen enemmän. Lauantaina oli sitte iltapäivästä Tanjan shoppailupäivä ja hän kävi tarkastamassa Victoria´s Secretin ja muita naistenvaatemyymälöitä. Pyörittiin Magnificent Milellä ja pilvet oli semmoisella korkeudella, että John Hancock Centerin (katto 344 m) näytti hurjalta, kun sen yläosa hävis pilviin.

Pilvenpiirtäjä

Kuvasin myös Chicago Water Tower:n joka on vanha vesitorni, rakennettu 1869 ja yksi harvoista Chicagon suuresta tulipalosta 1871 selvinneistä rakennuksista. Torni sijaitsee Magnificent Mile:n päässä. Komee on! Täytyy viel käydä kuvaamassa sitä hyvässä säässä!

Chicago Water Tower

Sunnuntaina sato sitte vettä ja kivana yllätyksenä tästä Design-kämpästä vuoti katto/seinäikkuna seinän kautta lattian rajasta, että kokolattiamatto on kivasti reilu puol metriä seinästä sisään päin ihan märkä. Laiteltiin sitte kämppiksen kanssa mailia Housingille. Toivottavasti sais vuodon kuriin, mut kämppis kerto, että kattokin on vuotanu. Wuhuu, mahtavan hyvin rakennettu tääl! Mut sit hän kerto myös, että rakennusbudjetti oli leikattu kesken rakennustyön niin ehkä sekin on talon laatuun vaikuttanu. Muuten oon kyllä tykänny ja huone on oikein tilava. Kuvassa on näkymä huoneesta kaupungin keskustaan. Voin sanoo, että parempaa ei vois olla! Perspektiivi hämää, mutta korkein rakennus on noin puoli kilometriä korkea taka-alalla ja ne näyttää oikeesti paljo isommilta! Kuva on otettu, kun ekan kerran kävin kattomassa kämppääni. Pakkasta oli jotain -10 celsiusta, mutta kemikaalit piti tiet sulana. Huomaa myös hanhiparvi ja MTCC:n putkilo L-junan radan ympärillä. MTCC on kampuksen keskus, jossa on ruokaloita, kirjakauppa, elintarvikekioski, posti, pelejä ja ajanvietettä.

.

Kylänäkymä :)

Tässä on vielä kuvia kämpästä. Silloin ennen kuin muutin tänne ja järjestys vaihtui...

Keskellä ulko-ovi ja vasemmalla vessa/pesuhuoneen ovi.

Päätyseinä on pelkkää ikkunaa.

Näkymä "takapihalla" eli 35th Street asemalta. Oma asunto on tossa vasemman puolen kauimmaisessa talossa ennen putkea. Yllättävän vähän kuuluu junien ääni sisälle.

Juuri otettu yönäkymä kämpän ikkunasta.




Tähän kuvapläjäyksen loppuun vielä yksi kuva NYC:stä...

Opiskelua, opiskelua ja opiskelua.

Olen tähän mennessä ymmärtänyt tutuilta ja kavereilta, että vaihto-opiskelu on yleensä hyvin rentoa ja letkeetä. Koulun käynnin ohessa kerkeää käymään paljon reissussa lähiympäristössä ja kaikkea semmoista. Monilla ei ole koulua kuin muutamia tunteja viikossa ja läksytkin tekee vartissa. No ainakin viimeisen viikon ajalta voin sanoa, että täällä ei ainakaan ole meininki sen näköistä. Onneks asiat nyt ei oo oikeesti niin pahasti, miten tämä alku antaa ymmärtää...


Tanja kertoi juuri tossa junamatkalla kaupasta kämpille, että yksi enkun ope kertoi IIT:n olevan kuuluisa siitä, että täällä tulee läksyjä PALJON! Ja siihen voin vaan todeta, että näin se todellakin on! Sunnuntai meni läksyjä tehdessä ja sitten olen tässä viimeiset kaksi päivää vääntänyt niska limassa labraraporttia, jonka DL oli tänään (26.1.). Sitäkään en saanut aivan valmiiksi palautukseen mennessä, mutta voin kirjoittaa yhden kevään seitsemästä raportista uudestaan ja joudun nyt heti käyttämään sen valttikortin tähän raporttiin.


Tämän päivän labran aiheena oliki sitte seuraava labrahomma. Sen raportin palautukseen on nyt aikaa 3 vkoa, mut homma on seuraava: tehdään vetokoe 14 eri materiaalille, dataa tulee 10 000 pisteen tiedot ja niistä pitää analysoida 10 eri juttua. Joop, tähän tän päiväseen raporttiin tuli asiaa 30 sivua, niin veikkaan että tuohon tulee kevyesti 50 sivua. Ei oo muuten LUT:ssa ollu näin rankkoja kotitehtäviä yhtään!


Kaikesta tästä kovasta työmäärästä huolimatta en sinänsä ole niin harmissani, vaan se tekee ihan hyvää. Nyt nimittäin tulee verestettyä mieleen kaikki DI:n perustietoihin kuuluvat asiat ja ylimääräistäkin esim. lujuusopista. Siten tuntuukin siltä, että kun täältä kotiutuu Suomeen niin voi lähteä rinta rottingilla dippatyön kimppuun varmana siitä, että asiat ovat OIKEASTI hanskassa.


Opetus täällä on työmäärästä huolimatta laadukasta. Luennot on mukaansa tempaavia ja siellä selvitetään asiat sopivan perinpohjaisesti. Erona vois sanoa ohjattujen laskuharkkojen puuttumisen, mikä johtaa suureen kotitehtävämäärään. Täällä pitää siis touhuta paljon omatoimisemmin ja jos ei homma etene, niin tarvii kysyä sitten apua, koska sitä ei varta vasten tarjota.

Kuvassa on Main Building eli nimensä mukaisesti IIT:n päärakennus. Vasemmalta puolelta puuttu kattoharja, kun kuullun mukaan siellä on joskus tehty jotain kemian kokeita joiden johdosta katto sitten räjähti taivaan tuuliin siitä. Sen kunniaksi se sitten jätettiin lättäkatoksi.

Martin Luther King Jr day, 18.1.2010

Tänään on sitten otsikon mukainen päivä. Ihan kiva juttu kun tähän sattui pitkä viikonloppu eli tänään ei ollut koulua. Päivän tehtävänä on kuitenkin tehdä läksyjä, joita ei vielä ole tullut monelta kurssilta, mutta silti ihan riittävästi.


Torstai-iltana ei mentykään keilaamaan BOG:iin vaan mentiin kattomaan leffaa AMC East River -teatteriin. Kyseinen elokuvateatteri on Chicagon suurin ja suosituin. No suomalaiseen vastineeseen tottuneelle se oli kyllä aika iso teatteri. Isoimmat salitkin oli kooltaan LUT:n Skinnarila-salin luokkaa ja veti about 450 katsojaa kerralla. Oli siellä pienempiäkin toki ja paljon.


Perjantaina juhlistettiin Tanjan synttäreitä. Päivällä hoidettiin koulujuttuja ja uusi läppärikin tuli postista. Nyt voikin sitte hoitaa omalta koneelta asioita ja se on paljon helpompaa.


Illalla vein Tanjan syömään italialaiseen ravintolaan kaupunginosaan nimeltään Little-Italy. Ei nähty yhtään mafiosoja, mutta tunnelma oli silti hyvin italialainen. Ja ruoka, se oli aivan jäätävän hyvää!! Syötiin pitkän kaavan mukaan ja sitten matkattiin takaisin IIT:lle ja BOG:iin. BOG:ssa pelattiin biljardia ja hiveltiin korviamme karaokella. Ennen nukkumaan lähtöä pelattiin vielä pingistä ja Guitar Heroa.


**tekstiä muokattu 26.1.**

Lauantaina käytiin alkuun ihmettelemässä Adler Planetariumia Michiganjärven rannassa niemen kärjessä. Ostettiin Heidiltä ja Tapsalta ylimääräiseksi jääneitä lippuja CityPassien mukana, mitä heiltä jäi käyttämättä. Oli just viimeinen päivä kun ehti niitä vielä hyödyntää. Planetariossa oli mm. Chicagolaisen astronautin Jim Lovell:n lentämä oikea Gemini 12 avaruusalus restauroituna. Muutenkin oli paljon USA:n kuuohjelmasta juttua ja sitten muita näyttelyitä. Käytiin komeassa 3D-showssa ja Collisions -esityksessä. Oli tosi laadukkaita ja hienoja esityksiä! Linkki: http://www.adlerplanetarium.org/

Gemini 12. Oli semmonen reilu 3m pitkä purkki.

Geminin ohjaamokuvaa. Ahdas oli.

Tanja ja oikeita kuuvarusteita.

Sitten lähdettiin shoppailemaan. Valikoimaa on täällä niin paljon, ettei tiedä oikein mitä hankkis! Me molemmat löydettiin kuitenkin kivat takit Puman liikkeestä. Siellä oli 40 % alennus melkein kaikkiin tuotteisiin. Löysin hienon, ruskean Puman Ducati -takin ja sain sen edullisesti! Illalla mentiin katsomaan AMC:hen taas elokuvaa. Meinas tulla ongelmia, kun piilari putos vasemmasta silmästä kesken leffan. Sain sen onneksi takaisin ja homma jatkui taas. Leffan jälkeen mentiin syömään todella makeeseen rock´n roll -McDonaldsiin. Matkalla nähtiin 10 siistiä limusiiniä 3 korttelin matkalla. Selkeesti Chicagon yöelämän keskus... :) 


Sunnuntaina käytiin syömässä lounaaksi makoisat pihvit. Katottiin samalla NFL:n play off-peliä eli parasta mahdollista ruokailuviihdettä! :D Sen jälkeen käytiin vielä shoppaamassa. Tanja hankki synttärilahjaksi saamallaan lahjakortilla paitoja ja hameen XXI:stä. Löysin naapuriliikkeestä softshell-takin 50% alennuksella. Suomessa saa maksaa moisesta itsensä kipeeks, vaikka sais alesta. Illalla kateltiin SSV:llä (meidän asuntola) vuokraleffaa ja tehtiin sämpylät. Varailin myös hostellin ja tein autonvuokrausvarauksen helmikuun Indianapoliksen reissua varten.

11.1.2010 Eka luentopäivä ja alkuviikko nro 3

Maanantaina oli heti täys päivä tiedossa. Valittiin kumpikin 5 kurssia. Kaikki kurssit on 3 täkäläisen opintopisteen arvoisia, mutta jotenkin oli fiilis, että se on enemmän työtä kuin koti-Suomessa saman pistemäärän eteen...

Aamu alkoi kurssilla Advanced CAD/CAM. Kyseessä on yksi graduate tason kursseistani. Ei tuu olemaan mitään neppailua, nimittäin opetellaan tekemään Matlab-ohjelmoinnilla erilaisia pintoja ja malleja eli siis opitaan perusteet, mihin kaikki otsikon mukaiset ohjelmat perustuu. Siis millaisen LASKENTAAN. Jos tämän läpäisen, nii sit voi pitää itteää aika guruna lappeen Rannalla... :)

Seuraavaks oli sitte Engineering Materials and Design. Vastaa oikeestaan lujarin, metalliopin ja structural analysis kurssin yhdistelmää, nimenomaan YHDISTELMÄÄ. Aika työläs kurssi, kun tulee olemaan paljon labroja. Joka tiistai on labrat ja siel tehdää erilaista aineenkoetusta ja kirjotellaa raportit. Lisäks on sitte viikottaiset kotitehtävät lujarilaskuja.

Sit oli luento yhdestä mielenkiintosimmista kursseista nimittäin Composites. Siinä tutustutaan erilaisiin komposiittimateriaaleihin ja niiden lujuuslaskentaan. Tööitä siis tiedossa tässäkin.

Päivän viimeinen luento oli tutuinta alaa. Aiheena Computer Integrated Manufacturing. Tän kurssin pitäs mennä varmasti läpi! Kyseessä tosiaan graduate tason kurssi. Hauskinta siinä kurssilla on se, että luennoitsija ei tykkää Black Boardista, joten hän laittaa kotitehtävät Twitteriin!!! Tää on joo Amerikkaa!! :D

Viidentenä kurssina on englannin kuullunymmärtämisen kurssi, josta on luennot tiistaina ja torstaina. Keskiviikko on samanlainen päivä maanantain kanssa ja perjantaina ei ole luentoja ollenkaan.


Ekan luentopäivän jälkeen jäi fiiliksenä odottava jännitys, että mitenköhän tästä selvitään. No selvitään varmasti ja jos paha paikka tulee, niin yhden kurssin voi noista tiputtaa vielä pois. Ainakin tuntuu, että täällä tehdään hommia opiskelun eteen tosissaan ja opetus tuntuu ainakin tähän mennessä laadukkaalta. Suurimmalla osalla kursseista on pakollinen läsnäolo ja kaikkiin piti ostaa kirja eli rahaa paloi kirjoihin yhtä paljo kun LUT:ssa koko opiskeluaikana, koska siel on voinu käyttää kirjaston kirjoja tai prujuja. Täällä ei oo kirjastossa kuin yhdet kappaleet oppiainekirjoja ja prujuja ei ole. Kirjat kustanti jotain 600 $. Mut ne voi onneks myydä takas semesterin jälkee kirjakauppaa ja niistä saa 50 % takas. Computer Integrated Manufacturing -kirjan ajattelin säilyttää. Siinä on hyvää matskua vaikka tulevaan dippatyöhön...


Alkuviikko meni muuten ilman suurempia ihmetyksiä. Kävin perjantaina tuberkuloosin ihotestissä, jonka sitten kävin maanantaina todentamassa paikallisella YTHS:llä. Ei ollu tubea, joten sain Immunization Form:n kuntoon eli voin ottaa nyt sen pakollisen terveysvakuutuksen á 508 $, ehanaa!  Kävin lisäks tiistaina kysymässä pankkitiliä Chase:lta, mutta ei ollu mukana yhtä todistusta, niin jää perjantaille nyt tilin avaaminen. Sitä tarvii, että saa maksettua helpoiten kämpän ja meal plan:n maksut. Ne pitää maksaa kerralla 27. päivä mennessä, muuten tulee 1% / päivä lisää hintaa...



Keskiviikkona pistin Amazonista tilaukseen läppärin, kun oman koneen kanssa pääsee helpommalla esim. kotitehtävissä. Aika halvalla irtos uus 14" HP:n kannettava. 650 $ makso ja 2 päivän kuljetuksella. Sen pitäs saapua perjantaina. Myyn tuon sit pois varmaan Suomeen palattua ja ostan jonkun paremman sitten syksyllä, katotaan nyt.


Tänään torstaina kävin aamulla testaamassa uimahallin. On ihan hyvä paikka. Oli vaan säätämistä pukukaapin lukon kanssa. Ensin ei ollu tarpeeksi rahaa pukukaapin lukukausivuokraan, joten hain sitä kämpiltä reilun puolen kilsan päästä. Sitte sain lukon, mut oli opettelemista kun se on sellainen kassakaappityylinen numerosarjalukko. Onneks en lukinnu suoraa kaappia kun olin pelkkä pyyhe yllä uikkareitten kanssa kaapin edessä. Nimittäin 10 min sai ropailla, ennen kuin opin sen avaustekniikan. Tais olla aika kulunu lukko, niin väljille ne hahlot tuntu... Sitte uimaan ja oli tilaa uida kun ei kympin jälkeen juuri muita käyttäjiä ollu. Allas on 25 jaardia pitkä ja sen toisessa päässä on uimahyppyreitä. Uin 1000 jaardia näin alkuun.


Tänään mennään nyt iltasella kattelemaan BOG:n meininkiä ja keilaamaan sinne.

NHL-lätkää!!

Sunnuntai koitti, yksi viikon odotetuimmista päivistä! Tapsa oli varannut meille maanantai-iltana liput sunnuntain Anaheim Ducks @ Chicago Blackhawks peliin!!

Päivällä roudattiin matkalaukkumme kämpille ja sitten käytiin ostamassa tarvikkeita sinne läheisestä Targetista. Lakanoita, pesuaineita yms. tarpeita. Käytiin porukalla viemässä ne kämpille. Sitten käytiin ihmettelemässä Willis Tower:ia. Willis Tower on aiemmin tunnettu nimellä Sears Tower. Kyseinen pulju on tällä hetkellä USA:n korkein pilvenpiirtäjä. Antennien nokkaan on matkaa 527 m ja katto löytyy 442 metristä. Sinne olikin sitten aivan jäätävät jonot, joten päätettiin Tanjan kanssa mennä myöhemmin kattomaan maisemia sieltä. Heidi ja Tapsa menivät katsomaan maisemia, kun heillä ei ollut ainakaan heti lähiaikoina mahdollisuutta päästä sinne. Heidi ja Tapsa kertoi, että näkötasanteella oli semmonen lasi/muovikuutio, joka ulottui seinästä ulos, joten jalkojen alla oli tyhjää semmoiset 412 metriä. Makee paikka, jota täytyy kokeilla! Tapsaa ja Heidiä ootellessa osteltiin Tanjan kanssa postikortteja ja lähdettiin käymään hotellilla. Sitten mentiin porukalla syömään California Pizza Kichen:iin. Oli jäätävän hyvät Pizzat. 


Siitä otettiin sitten taksi United Centerille. Porukkaa oli aivan sikana enemmän kuin Saipan pelissä! :D Lappeessa katsojia on parhaimmillaan 4500, kun täällä niitä oli nyt 21 800. Katsomo tais olla melkein loppuunmyyty. Lähes kaikilla oli punainen Chicagon pelipaita, joten katsomo oli aika punainen. Meillä poikkeuksena oli Tapsa, jolla oli Ducks:n paita Teemun numerolla ja nimellä. Lätkäporukka oli kuitenkin lepposaa ja mitään kettuilua ei siitä tullut. :D Meidän paikat oli piippuhyllyn seisomapaikat, silti lipun hinta oli 25 $. Alhaalla jään tuntumassa sais maksaa 4-numeroisen luvun lipusta, melkosta! 

Nyt oli vähän erilailla tuota väkeä kuin koto-Suomessa.

Valoshowta, kansallislaulu ja pelaajaesittely. Aivan törkeen hieno meininki!!

Pelin alkua ennen oli vaikuttavaa valoshowta ja sitten se alkoi. Itse peli oli tällä kertaa aika vaisuhko. Vauhtia ei ollut niin paljoa, kuin yleensä odottaisi. Ei se kuitenkaan haitannut. Chicagon maalissa oli suomalaisväriä, nimittäin Antti Niemi ja Duckseilla pelasi kaikki suomalaiset eli Teemu, Saku ja Nokelainen. Kannatti kattoa peliä, nimittäin Saku teki Ducksien toisen maalin ja oli syöttämässä kolmatta, jonka Teemu iski tyhjään häkkiin pelin lopussa! Oli muuten hurja meteli, kun Chicago teki ainoan maalinsa, meinas korvat hajota! Pelin aikana meille tuli juttelemaan toinen Ducks-paitainen kaveri. Hän oli kanadasta ja mielenkiintosinta oli, että hän aloitti kysymällä "Are you suomalainen?" Hänen isänsä oli Suomesta, mutta hän ei sitä osannut. Juteltiin sitten pelin lomassa niitä näitä kiekkoon liittyen. Pelin jälkeen matkattiin takas keskustaan kätevästi bussilla hallin edestä. Heidi ja Tapsa jatkoi hotellille ja me Tanjan kanssa lähdettiin IIT:n kämpille. Heidin ja Tapsan lento lähti seuraavana aamuna Chicagosta. Heidistä ja Tapsasta oli tosi paljon apua Amerikan taipaleen aloittamisessa ja heidän kanssa seikkailu oli tosi kivaa! Kiitos Heidi ja Tapsa!!

Piippuhyllyn kiekkofanit!

Tapsa yritti huutaa katsomon hiljaseks: Go Go Ducks!

Saku (11, valkoinen pelipaita) karvas alivoimalla Blackhawks päädyn puolella.

Teemu (8) kyttää, mitä kulmassa tapahtuu. Vähän lähempänä kulmaa on Petteri (17) ja Chicagon (88)-tähtihyökkääjä Patrick Kane, jonka pelipaidan Tanja osti.

Niemi (31) oli hyvä veskari, vaikka Blackhawks pelin hävisikin.

Kämpille palattuamme tapasin kämppikseni. Hän on Andrew Ellickson läheltä Washingtonia. Mukava tyyppi ja opiskelee kanssa Mechanical Engineeringiä.

Sauna!

Lauantaina otettiin rauhallisesti ja lötköiltiin hotellilla pitkään viikon univelkoja pois. Soiteltiin kotiporukoille Skypellä. Sitten käytiin vähän kiertelemässä kaupungilla ja syömässä pohjoisella alueella. Palattiin hotellille ja käytiin kylpemässä. Hotellin kylpylään kuului tosi kuuma poreamme ja sauna! Sauna oli ihan suomalaista Helon valmistetta, mutta ei se liian kuuma ollut. Kuumemman olon teki se poreallas, jonka vesi oli varmaan 48 C asteista!

Chicago riverin sillalta näkymä pyöreään parkkitalo/asuintaloon.

Talvinen Chicago River. Kalliita veneitä kelmutettuna talviteloilla talon alla vasemmalla. Kaikki sillat ovat nostosiltoja.

L-train -rata kulkee katujen yllä. Kuva Loop:sta ydinkeskustasta.

Saunaa ennen lähdettiin tutustumaan yhteen USA:n parhaista hampurilaispaikoista, nimittäin Five Guys:iin. Lähin ja Chicagon ainut Five Guys löytyi pohjoisemmasta, Fullertonin pysäkin läheltä. Sinne matka kesti semmoiset 40 minuuttia, kun piti myös kävellä aika paljon. Voi veljet, että oli hyvää hampparia ja ei ollu kallista!!


Takas tullessa käytiin second hand myymälässä lähellä Five Guys:iä ja sitten paineltiin takas keskustaan ja hotellille saunomaan.

8.1.2010 Kurssivalinnat, kämppä ja seikkailua Chicagossa

Lähdettiin Tanjan kanssa vähän myöhempään liikenteeseen kuin edellisenä päivänä. Nyt oli tavoitteena hoitaa kurssiasiat mallilleen ja käydä hakemassa kämppään avaimet yms. 

Käytiin ensin tekemässä Check-in International Centerissä. Sitten mentiin hankkimaan IIT Hawk -kortit eli meidän opiskelijakortit, jotka toimi kulkuavaimena ja samalla niillä voi maksaa myös monessa kampuksen paikassa. Screw you Lyyra, nää toimii!! Meidän piti mennä tapaamaan meidän opastavaa proffaa, jonka kanssa undergraduate opiskelijoiden piti käydä keskustelemassa kurssivalinnoistaan. Se ei ollu sitte paikalla, joten mentii hoitamaan kämppäasioita. Mulla kämppäasiat meni putkeen. Sain kämpän State Street Villagesta, joka on arkkitehtuurisesti erikoinen talo. Tanjalla ei sitten menny ihan niin putkeen, mutta sekin homma järjestyi sitten. Käytiin kattomassa kämpät ja mun kämppä on 4 kerroksessa ja sieltä on tosi komee maisema kaupungin keskustaa kohti! Kämppis ei ollu vielä paikalla.

Kämppäasioitten jälkeen mentiin kattomaan oisko proffa paikalla. Tällä kertaa se sitten oli. Hän oli oikein mukava tyyppi ja kotoisin Espanjasta. Juteltiin taas niitä näitä kurssiasioiden lisäksi. Hän ohjasi vielä meidät hoitamaan pari ongelmallista kurssivalintaa Rob Seal:n juttusille. Tavattiin muuten Rob edellisenä päivänä ruokaillessa -mukava tyyppi Englannista. Rob hoiti kurssien ilmoittautumisasioita Mech. Engineering puolella. Hän laittoi meidät vielä mahtumaan niille kursseille, jotka ilmoittautumisjärjestelmän mukaan olivat jo täynnä. Kiva juttu! Nyt oli sitten kaikki hommat kuosissa ainakin suunnilleen ja sitten suunnattiin takas Downtowniin.

Keskustaan päästyämme käytiin shoppailemassa Tanjan kanssa, kun Heidi ja Tapsa oli tehny sitä jo pitemmän aikaa päivällä. Sen jälkeen käytiin sitten syömässä koko porukalla mukavassa Italialaisravintola Quartinossa ja lähdettiin tutustumaan perjantai-illan yöelämään. Oli tosi hauskaa! Yllätti, ettei noin suuressa kaupungissa ole tuota kovempi meininki iltasella. No, ehkä hyytävän kylmä tuuli teki asiansa. Tuntui, että pakkasta ois ollu jotain -20 celsiusta.

7.1.2010 Orientaatio

Heräiltiin aamulla noin 6 tunnin yöunien jälkeen lähteäksemme tutustumaan tulevaan opinahjoomme ohjatusti. Heidi ja Tapsa lähti seikkailemaan kaupungille, kun me Tanjan kanssa etsittiin reitti IIT:lle. Sinne siirtyminen kävi kätevästi: yksi pysäkinväli maanalaisella ja sitte kavuttiin katujen yllä kulkevien vanhojen raiteiden L-junaan. Vihreän linjan L-juna vei meidät Loopilta suoraan IIT:lle. Matkaan meni vajaa 15 minuuttia kävelyineen, joten ei ollut paha lähteä keskustasta.

Chicagoa vaivasi lumimyräkkä ja koko kaupunki oli aika sekaisin. Meille se oli perus lumisadepäivä, mutta täällä oli kaikki ihan paniikissa ja kouluja oli suljettu. Loskaa oli paljon jokapuolella, mutta ei annettu sen haitata.


IIT:llä suuntasimme ensin McCormick Tribune Campus Centerille, mistä käytiin noutamassa orientaatiomatskut. Saatiin opiskeluopas/kalenteri, kampuskartta, orientaatioaikataulu, muistitikut ja IIT:n soccerjoukkueen logolla varustetut pitkähihaiset paidat. Siitä sitten suunnattiin Herman´s Hallille kuuntelemaan tervetuliaisluentoja.


Asiaa tuli normi fuksiviikkojen malliin siihen tahtiin, että eihän sitä kaikkea nyt muista, mutta onneksi täällä jeesitään kysyjää hyvin. Luennot oli semmosia jenkkityylisiä, voitte kuvitella millaisia. Tosi paljon oli aasialaisia ja intialaisia. Koulun opiskelijoista 40 % on ulkomaalaisia ja varmaa niistä ulkomaalaisista noin 90 % tulee em. alueilta.


Luentojen välissä käytiin syömässä ruokalassa, oli oikein maistuvaa ja ne ruokalahampparit ei onneks ollu ihan niin rasvasia ku pelättiin. Salaatti maistui ihan hyvältä ja sitä on täällä syötävä PALJON, jos haluaa välttää kiloja kertymästä. Ruokalassa tuli heti tutustuttua koulun vaihtaja Josh:iin (18 v), joka oli tyyliin ekaa kertaa muuttanut kotoa pois. Josh oli Chicagon läheltä puolen tunnin matkan päästä. Ihan mukava tyyppi, mutta niin pihalla vielä monesta asiasta! :D Hän luuli, että P-Amerikka on ainut maanosa maailmassa, jossa on oikeanpuoleinen liikenne! Ulkomailla hän oli käynyt 20 min Kanadan puolella. Siitä huolimatta hän oli oikein kiinnostunut, mitä USA:n ulkopuolella tapahtuu ja jopa tiesi, missä päin Suomi sijaitsee suunnilleen! :D Lisäksi jutusteltiin Chen:n kanssa, joka oli Etelä-Koreasta, mutta hänen englantinsa oli aika huonoa. 

Ruokailun jälkeen meille pidettiin International Center:n luento viisumiasioista ja muusta vastaavasta. Käytiin kyselemässä heiltä, että miten suoritamme Check-In:n, joka piti ohjeiden mukaan tehdä 24h sisällä Chicagoon saapumisesta. Piti siis viedä International Centeriin passi ja viisumi näytille. Ne sano sitte, että perjantai aamuna onnistuu seuraavan kerran. Meillä oli vähän stressiä ja kiire sen check-in:n kanssa, kun ei pystytty muuten rekisteröitymään kursseille ennen sitä.

Orientaation lopuksi oli semmoset messut HH:n aulassa. Tavattiin siinä viel toisen kerran IC:n henkilökuntaa. He oli oikein mukavia. Juteltiin niitä näitä ja sitte mentiin lopuks kattomaan BOG:ia saman rakennuksen alakerrassa. BOG:ssa oli tarjolla ruokaa ja juomaa orientaatiossa oleville. Oli makee paikka! Sitä voi pitää vastineena LTKY:n kellarille, paitsi että siellä on keilaratoja, biljardipöytiä, jättikokoinen TV, mukavia sohvia ja perältä löytyi sitten pubi, joka oli aika iso ja sielläkin pyöri telkkarissa urheilua! Normaalisti BOG on auki aina torstai- ja perjantai-iltaisin 7 pm - 1 am.

Me ja Lou International Centeristä orientaatiomessuilla HH:n aulassa.

Sitte matkattiin takas hotellille. Heidi ja Tapsa oli seikkaillu pitkin kaupunkia koko päivän. Oltiin kaikki aika väsyneitä ja kellokin oli sen verran, että päätettiin vain mennä syömään ja sitten takas hotellille. Mentiin syömään samassa korttelissa olleeseen Pizza Unoon. Siellä tarjottiin originaalia Chicagolaista pizzaa. Paikasta huokui 20-lukulainen tunnelma ja gangsterimeininki. Oli maittavaa pitsaa ja tosi täyttävää. Pizzat oli tehty semmoselle piirakkapohjalle, joka oli aika rapea. Sieltä sitte paineltii takas hotellille ja nukkumaan.

6.1.2010 The Road Trip

Heräiltiin aamulla ajoissa. Meillä oli tavoitteena olla aamu-seiskalta autovuokraamolla. Noo, ei ihan oltu silloin, mutta kuitenkin ihan ihmisten ajoissa. Kello oli suunnilleen 7:45, kun saavuttiin vuokraamolle. Vuokraamo oli kerrostalon sisällä oleva talli, jossa oli autoja katutasossa, sekä sitten hissi ylös jonkinlaiseen varastoon. Samassa toimipisteessä toimi National ja Alamo. Meidän auto oli Nationalilta. Toimistokopin oven pielessä oli semmonen kulkupeli, mikä olisi kyllä kelvannut! Nimittäin Aston Martin DB-9, mutta se oli mustan kangaspeitteen alla. Meidän auto jökötti toimiston vierellä juuri pestynä. Auto oli Chrysler Town & Country ja eurooppalaisittain sama malli on Grand Voyager. Moottori oli semmonen peruskokoinen jenkkimoottori, 3,8 litrainen V-6. Oli lähes pakasta vedetty auto, vain n. 1000 mailia mittarissa. Kohta oli vuorossa sille melkein toinen mokoma!

Täyteltiin paperit toimistossa ja katottiin vielä kaikki kuntoon eli auton pintojen tarkastus, että ei sitte rapsahda itelle maksettavaksi, jos joku edellinen oli kolhinut. No, auto oli virheettömässä kunnossa. Sitten pakkailtiin kamat kyytiin. Kaikki laukut mahtuivat kivutta takapaksiin ja takimmainen penkkirivi pyhitettiin takeille. Jokaiselle oli oma lokoisa penkki ja ruhtinaalliset jalkatilat! Kannatti siis vuokrata tila-auto! Asenneltiin vielä Tapsan ja Heidin oma TomTom tuulilasiin ja oltiin valmiita jättämään New York taakseen. Kello oli likimain 8:30, kun päästiin liikkeelle. Lähdettiin ajamaan Broadwaytä pohjoiseen!

Broadwaylla.

Ilman TomTomia olis ollu aika vaikee löytää oikeeta reittiä Manhattanilta New Jerseyn läpi oikealle freewaylle. Tapsa ajoi ensimmäisenä, olihan hänellä kokemusta Los Angelesin liikenteestä edelliseltä viikolta. Kyllä sai tarkkana olla, kun kaikki jenkit ei oikein tykänny käyttää vilkkua ja antanu tilaa vilkuttajalle kaistanvaihdossa. Tehtiin eka tankkaus heti New Jerseyn puolella. Bensa maksoi 2,57 $ / gallona eli litrahinta oli tyyliin 0,65 $, siis lähes ilmaista bensaa!! Villihköstä ajokulttuurista huolimatta selvittiin hyvin pois metropolialueelta. Sovittiin, että vaihdetaan kuskia noin 2 h:n välein ja se osoittautui oikein toimivaksi ratkaisuksi. Meitä oli kuskeina Heidi, Tapsa ja minä. Tanja nautti maisemista. Alkumatkasta motari oli parhaillaan 10-kaistaista eli 5 kaistaa / suunta, mutta metropolialueen jälkeen normaalit 2 kaistaa / suunta.

Komee iso silta New Jersey Cityn alueella.

Otettiin eka pysähdys parin tunnin ajon jälkeen ja oltiin vielä New Jerseyn osavaltiossa. Käytiin pienessä huoltsikkamyymälässä. Tanja kärsi hieman matkapahoinvoinnista, mutta onneksi se meni sitten ohi pysähdyksen myötä. Osteltiin kaikkea pikkupurtavaa matkaan. Matkan varrella näkyi melkoisen komeita taloja, kyllä jenkkilässä on kaikki niin isoa! :D Matkan jatkuessa alkoi mäet kasvamaan ja maisema alkoi mäkien puolesta muistuttamaan Lapin vaaroja ja tuntureita. Oltiin siis saavuttu Appalakkien pohjoisosaan. Pennsylvanian rajalla oli tietulli, mikä oli kohtuullisen edullinen vielä, nimittäin 0,75 $ eli ei juuri mitään. Tietullin paikkeilla kulki motarin keskellä komea joki eli vastaantuleva kaista tuli toista rantaa pitkin. Samalla ohitettiin rapautuneet kallioiset mäet läheltä. Eihän ne mitään vuoria ollu, mutta kyllä oli komeita!

Appalakit Pennsylvanian rajan tuntumassa.

Pennsylvanian tietulli.

Pennsylvaniassa oli paljon kumpuilevia peltoja ja metsiä ja alkuosastaan aika paljon taloja tien lähettyvillä. Suurin osa taloista oli komeita, varmaan jotain 300 neliöisiä reilulla autotallilla. Semmonen kelpais! Oltiin Jenkkilän maitoseudulla ja nähtiin paljon maitotiloja korkeine rehutorneineen. Lehmiäkin nähtiin lumisilla pelloilla. Pysähdyttiin vaihtamaan kuskia jollakin pienehköllä huoltsikalla. Pennsylvanian länsiosa oli sitten enemmän metsäpainotteista seutua ja siellä ylitettiin mississipin itäpuolen korkein kohta USAssa. Laskeskeltiin, että se oli noin 840 metriä meren pinnasta. Ei se kummoinen kukkula ollut, kun muukin maasto oli sitten vissiin sen verran korkeaa.

Pysähdyttiin Clarion nimisen pikkupaikkakunnan kohdalle syömään lounasta. Kyseessä oli muistaakseni joku Perkins niminen paikka. Oli ihan hyvät ruuat hintaansa nähden. Kyseinen paikka oli ainakin eläkeläisten kovassa suosiossa... Clarionista jatkettiin matkaa Interstate 80 pitkin. 

Ajosää oli alkumatkasta aurinkoinen, mutta oli muuttunut koko ajan pilvisemmäksi. Lämpötila  oli koko ajan pikkupakkasen puolella. Tie oli sula, mutta erittäin suolainen ja sitä myötä kostea. Jenkit tuntuvat käyttävän todella PALJON suolaa tai jääntuhoajaa kaduilla ja teillä. Kovalla pakkasellakin on loskakeli. Heidän ei tarvitse juurikaan aurata, sen kuin ripottelee aineet pintaan, niin kyllä jää ja lumi lähtee! No ihan hyvä juttuhan se oli sinänsä, kun kaikissa autoissa oli vain "jokakelin" renkaat eli nastat oli kielletty matkamme osavaltioissa. 

Huomionarvoinen ja välillä jänniä tilanteita herättänyt juttu on se Suomeen verrattuna, että täällä rekat saavat ajaa 65 mph eli suomalaisittain semmosta reilua 100km/h. Itseasiassa monet rekat ajoi kovempaa! Vinkeintä oli, kun pitkässä ylämäessä meidän auton mittarissa / GPS:n mukaan vauhtia oli 73 mph, niin rekka vaan painoi vielä ohi!! Ja mielenkiintoiseksi ajamisen teki myös se, että siellä kaikki ohitteli sieltä puolelta, mistä mahtui eli milloin vasemmalta ja milloin oikealta! Motarilla oli tosi paljon rekkoja, varmaan enemmän kuin normiautoja.

Pennsylvanian länsiosassa alkoi sitten sataa jotain vedentapaista, kun ulkosalla oli lämpötila pakkasen puolella. Tie ei suuresta suolamäärästä liukastunut ollenkaan, mutta tuulilasi meinasi alkaa vetää ongelmaksi asti jäihin. Siihen auttoi sitten, kun laitettiin lämmöt täysille tuulilasipuhalluksella. Onneksi takana istuville oli oma ilmastoinnin hallinta, niin siellä pystyi laittamaan puhalluksen viileämmälle.

Päästiin Pennsylvaniasta Ohion puolelle. Nyt tietulli oli jo kalliimpi, luokkaa 12 $. Matka jatkui jälleen. Alkoi olla jo pimeä, mutta se havainto tuli tehtyä, että lähes koko osavaltio oli valtavaa peltoaukeaa silmänkantamattomiin ja aivan lättänää! Ohiossa ohitettiin muutaman kymmenen mailin päästä Cleveland ja Toledo -nimiset kaupungit. Pidettiin kuskinvaihtotaukoja ja jatkettiin matkaa. Indianan rajalla oli taas tietulli, nyt summa oli jo 13 $. Matka jatkui ja nyt pystyi ajamaan vielä kovempaa, mutta ajoittainen jäätyvä vesitihku vähän rajoitti. Nopeusrajoitus oli 70 mph. Heidi ja Tapsa kertoi, että Montanassa rajoitus oli paljon pienemmilläkin teillä 75 mph ja ylipäänsä nopeusrajoitukset tulivat kaikille teille siellä vasta 2002 eli sitä ennen sai ajaa niin kovaa kuin uskalsi joillain teillä. Melkoista!

Indiana oli viimeinen osavaltio ennen Illinoisia! Indianan läpi ajo oli paljon lyhyempi, kuin edellä olleiden osavaltioiden. Tie meni myös hyvin lähellä Michiganin etelärajaa. Saavuttiin Illinoisin rajalle ja tietullille. Nyt tietulli oli hyvin pieni, 2 $. Ehkä siksi, että niitä oli vielä yksi jäljellä Chicagon kaupungin laidalla. Ei tarvinnut ajaa pitkälle kun Illinoisin puolella, kun alkoi metropolialue: East Chicago sekä Hammond. Saavuttiin valtavalle teollisuusalueelle, missä oli selvästi terästeollisuutta. Alettiin olla Chicagon kaupungin rajalla. Alue oli myös samalla tietyöaluetta, joten kuski sai olla tarkkana. Ajettiin jylhän ja vanhan, 1800-1900 -luvun vaihteessa rakennetun ristikkorakenteista terässiltaa pitkin Calumet Riverin yli ja saavuttiin Chicagon puolelle. Nähtiin paljon ruosteen värjäämiä valtavia nostosiltoja samalla. 


Ajettiin kohti keskustaa ja pian olikin jo kyltti 35th Streetin liittymästä, missä luki myös IIT. Ajateltiin pyörähtää sen kautta matkalla keskustaan, missä meillä oli majoitus. IIT on ihan motarin varressa ja bongasimme kuvista tuttuja rakennuksia ja tulevan kämppärakennuksemme. Emme pysähdelleet vaan jatkoimme State Streetiä suoraan kohti keskustaa. Seikkailimme hieman ja ihailimme jylhää ja siistiä kaupunkia. Pilvenpiirtäjät näyttivät todella hienoilta pilvisessä, hieman sumuisessa kelissä yövalaistuksessaan. Kello oli jotain 22:30, kun vihdoin löysimme hotellimme Comfort Inn & Suites, East Ohio Streetillä. Se sijaitsi todella hyvällä paikalla ja oli edullinen! Suosittelen! Alue on nimeltään McCormickville, mutta sitä kutsutaan myös Near North Sideksi. Siellä sijaitsee todella paljon hyviä ravintoloita ja muutenkin ilta-aikaan on enemmän ihmisiä ja tapahtumia kuin bisneshenkisessä ydinkeskustassa eli Loop:ssa.


Roudattiin kamppeet hotelliin ja lähdettiin vielä Tapsan kanssa kattomaan, mihin auto piti palauttaa seuraavaan aamu puoliyhdeksään mennessä. Löytyihän se viimein aivan ydinkeskustasta. Voi veljet, että Chicago River näyttää komealta yöllä, kun pilvenpiirtäjät ympäröivät sitä! Ajettiin auto parkkihalliin lähellä vuokraamoa ja otettiin taksi hotellille. Sitte ei muuta nukkumaan raskaan päivän päätteeksi. Ai niin, auton mittariin kertyi pikku koukkailuineen noin 800 mailia eli likimain kilsoiksi muunnettuna 1280, ja se 14 tunnin aikana taukoineen!

5.1.2010 New York, New York!!

Tänään oli seikkailupäivä isossa omenassa! Herättiin aamulla ajoissa ja käytiin vetämässä eka jenkkiaamiainen, mikä kuului hostellimajoitukseen. Vähän ihmetytti se kaiken makean määrä. Vaaleaa paahtista ja sen päälle oli sit vaihtoehtona maapähkinävoi, eri hilloja tai voita. No kokeilin voita ja hilloa ja ne oli ihan hyvää. Pikkasen kuitenki jäi kaipaamaan juustoa, kinkkua ja salaattia sekä muita rehuja. Paahtiksena toimi kuitenkin tosi hyvin. Sitte isot kahvit ja banaani vielä kaveriks, niin kyllä jaksoi! Aamianen tosiaan tehtiin itse hostellin keittiössä raaka-aineista tai siis valmispakkauksista ja tiivisteistä (mitä jenkit tuntuvat rakastavan). Banaanit ja omenat oli sentään oikeita, sekä leipä.

Tapsa, Tanja ja Heidi.

Sitten lähdettiin reissuun. Sattui ihan sikahyvä keli eli aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Suunnattiin metroa vaihtamalla etelä-Manhattanille, missä käveltiin ensin Battery park:iin ja mentiin rantaan ihmettelemään vapaudenpatsasta. No se patsas oli niin kaukana, että se ei kyllä mitenkään iso ollut. No, eihän se sitä oikeastikaan ole, mutta oletin, että olis näyttäny isommalta. Eteläisen NYC:n Financial District oli komeaa seutua! 

 

Tanjan taustalla vapaudenpatsas.

Battery Park:n sotilasmuistomerkki ja taustalla Financial District.

Lähdettiin kulkemaan Broadwaytä pitkin kohti pohjoista Manhattania. Matkalla bongattiin teräksinen sonni, lava-auton lavan täyttänyt puhallettava rotta, Wall Street, New Yorkin pörssi ja WTC:n entiset rauniot, mihin nyt oli rakenteilla valtavia uusia pilvenpiirtäjiä. 

Puhallettava rotta ison lava-auton lavalla!

 

WTC:n tilalle tuli uusia pilvenpiirtäjiä.

Siitä sitten suuntasimme metrolla kohti Times Squarea. Se oli kyllä makea paikka, pimeällä vielä komeampi! Käytiin Hard Rock Cafesta hommaamassa paidat ja mentiin syömään hyvät hampparit Planet Hollywoodiin. Siellä vessavahti osas vähän jopa Suomea. Hänellä oli pari kaveria Suomesta ja oli huvittavaa kun hän sano yllättäen terve!

Rocky 1, Tapsa 0.

Times Square.

 

Joku hihhuli Central Parkissa.

  

Central Station.

Syömästä mentiin sitten käymään Central Parkissa ja sieltä seikkailtiin Rockefeller-centerin kautta Central Stationille. Komein rautatieasema sisältä, mitä olen koskaan nähnyt! Sieltä matkattiin erinäisten kauppojen kautta New Yorkin katolle eli Empire State Buildingin huipulle. Jonotella sai, mutta kyllä näkymä 300 m korkealta palkitsi! Ehdittiin juuri ennen auringon laskua ja odoteltiin sitten pimeään. Näky oli todella komea ja otettiin kuvia joka suunnalta.

 

Empire State Building. 443m antennin kanssa.

 

Näkymä Etela-Manhattanille 320m korkealta juuri ennen auringon laskua.

    

 

Näkymä luoteeseen. Oikeassa yläreunassa Central Park.

 

  Suhteellisen sama näkymä kuin edellisessä kuvassa, mutta hämärän laskeuduttua.

Empire State Buildingin jälkeen käytiin shoppailemassa pitkään ja syömässä vielä iltaruoat pikana. Siitä sitten matkasimme hostellille pakkailemaan kamoja ja nukkumaan. Seuraavana aamuna olisi herätys hyvissä ajoin ennen kuutta, jotta ehtisimme heti aamusta matkaan.

4.1.2010 Lento Amerikkaan ja eka ilta New Yorkissa

Herättiin aamulla ajoissa Taavetista ja lähdettiin Tanjan iskän kyydillä ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata. Tanjan pikkuveli Karri lähti kanssa mukaan matkaseuraksi. Pidettiin puolessavälissä matkaa aamu kahdeksan aikaan aamupalatauko meidän porukoilla Raussilassa, jossa toivoteltiin viellä heille heipat maistuvan aamupalan jälkeen. Kari ja Jenni toi Lindankin (Beoxerin pentu) moikkaamaan ja Jappi lykkäsi kouluun lähtöä aamukymppiin, että ehti vielä nähdä meidät.

Matka jatkui hyvässä, aurinkoisessa säässä kohti lentokenttää. Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin eli vähän ennen yhtätoista, kun kerta piti olla kolme tuntia ennen lähtöä. Toivottelimme heipat kyyditsijöille ja suuntasimme kohti terminaalia. Check-in meni ihan sujuvasti. Tanjalla oli vähän laukussa ylipainoa, mutta ei siitä ainakaan mitään sanomista tullut. Sen jälkeen mentiin yksi turvatarkastus läpi ja paineltiin odottelemaan lennon lähtöä. Odottelu kesti sitten pitkään ja toista uhottua turvatarkastusta ei sitten ollutkaan ennen lähtöaulaa. Boardingin piti alkaa 12:45, mutta se alko jotain vartin yli 13. Siinä ne sitte otti muutamia randomilla toiseen turvatarkastukseen.

Meillä ei ollu paikkaa merkitty lippuihin, mutta saatiin sitte boardingissa tosi hyvät paikat. Päästiin siiven taakse reunaan hätäuloskäynnin luo eli jaloille riitti tilaa. Lentokone oli Finnairin Airbus A330-300 eli ihan iso lotja. Lentokoneen lähdön piti olla 14:10. No ei ollut ja se ei yllättänyt oikeastaan. Yllättäen syynä oli, että lastaus oli kesken. Ja kun lastaus oli kesken, niin jäänestokäsittelyäkään ei voinut vielä tehdä. Lastaus päättyi sitten siinä 14:50 aikoihi ja jäänestonorsu ajeli sen kymmenen minsaa koneen ympärillä sylkien lientä siipien päälle. Sitte päästiin about 15:10 ilmaan.

Lento meni leppoisasti auringon laskua jahdatessa ja oli kiva touhuta sen oman 7" näytön kanssa. Kattelin parit jaksot Family Guytä ja sit Futuramaa. Uutisiakin tuli katottua. Helsingissä oli menny juna aamulla rautatieaseman viereiseen hotelliin... melkosta! Koitin nukkua lennon aikana, mut ei siitä oikein mitää tullu ku oli aika kylmä ja sitte humina, sekä penskojen mekastus häiritsi vähän. Olin kuitenki varautunut korvatulpilla ja silmälapulla. Ilman niitä siitä torkkumisestakaan ei ois tullu mitään. Lennon loppuvaiheessa täyteltiin sitten maahantulolomakkeet. Ei ollu tullattavaa ja viisumin omaajille niiden täyttö oli muutenki helpompi kuin lomalaisille.

Lenneltiin pitkin Long Islandia ja talot sen kuin lähestyi ja kasvoi. Komeen näkösiä olivat! Keltaisia koulubusseja ajeli pitkin katuja kun laskeuduttiin JFK:lle. Oli tosi makee fiilis tajuta, että nyt sitä oikeesti ollaan ekaa kertaa Amerikan mantereella, jepaa! 

Lentokenttä oli iso. Käveltiin pitkä matka terminaalista maahantulotarkastukseen. Matkalla naureskeltiin liukukuljettimen lopussa kuuluvaa robottikuulutusta sen päättymisestä. Täällä on kyl turvallisuusriskit minimoitu! Taitaa suojata lentokenttää enempi syytteiltä tollainen ylivarovaisuus... Maahantulotarkastukseen jonoteltiin aika pitkään ja sitte näytettiin passi, viisumi, otatettiin vähän sormenjälkiä ja kuva. Sitte paineltiin ottamaan laukut ja aulaan kattomaan onko Heidi ja Tapsa jaksanu ootella meitä. Ei ne ollu ja ihan ymmärrettävää kun lento oli puol tuntia myöhässä ja maahantulotarkastuksissa yms. meni sitte pari tuntia. Oltiin joskus kuuden aikaan vasta aulassa. Soiteltiin heille ja sovittiin, että ajellaan taksilla hostellille. Aulassa meitä varoitteli lentokentän henkilökunnan mies pimeistä takseista ystävällisesti, että ne on vaarallisia. Ihan muutenkin meinattiin mennä oikeeseen taksijonoon, mutta kiitos nyt kuitenkin! 

Taksijono oli sitte pitkä!! Varmaan 200 metriä alkuun, mutta se eteni kyllä kiitollista vauhtia. 20 min odottelun jälkeen oltiin kapsäkkeineen taksissa. Onneksi perus yellow cabissä on iso paksi, kun kaikki laukut mahtui sinne! Kuskina Abu Intiasta tai jotain. No, se ei sit tienny missä se Varet Street on, eli missä meidän hostelli sijaitsi Brooklynissä. Ei muuta ku puhelua Tapsalle ja hän anto hostellin numeron, mihin taksikuski soitteli, matkalla. Liikenne oli New Yorkissa aika villiä. Jouduttiin ruuhkiin ja sen takia vähän kiertämään isompaa väylää kautta, mutta se kannatti. Aurinko oli laskenut ja kun ajoimme Manhattanin suuntaisesti olevalla sillalla, oli näky henkeäsalpaavan komea. Pilvenpiirtäjät yövalaistuksessa oli todella mieletön näkymä! Kaupungin suuruus alkoi viimeistään hahmottumaan siitä korkealta sillalta. Silmänkantamattomiin pelkkiä talojen valoja! Pikku kiertelyn jälkeen saavuimme syrjäisen oloiselle, mutta New Yorkin mittapuussa siistihkölle kadulle, Varet streetille. Löysimme oikean punaisen pömpelin, kuten Tapsa kuvasti New York Loft Hostellin sisäänkäyntiä. Tapsa ja Heidi tulivat ovelle vastaan. Oli kiva nähdä kavereita pitkän matkan jälkeen. Kysyttävää ja kerrottavaa oli paljon. Hostelli oli siisti, trendikäs kaupunkihostelli. Hostellissa oli korkeat huoneet ja se oli vanha varastotalo, siitä nimi Loft. Me majoituimme neljän hengen huoneeseen Tapsan ja Heidin kanssa. Oli siisti ja halpa paikka! Hostellilta oli lyhyt matka lähimmälle Subwaypysäkille Morgan Avenuelle, pari korttelia. Lähdettiin melko pian suihkussa käynnin jälkeen seikkailemaan Manhattanille kun oli hirveä nälkäkin! Eli syömään! Jäätiin pois Union Squarella. Siitä sitten lähdettiin kävelemään eteenpäin ja päädyttiin tuurilla East 12 Streetille, mistä myös oli tarkoitus noutaa vuokra-auto keskiviikkona. Oli tosi hyvä juttu löytää autovuokraamo siinä vaiheessa! Päädyttiin sitten lopulta kadunkulmassa olevaan italialaiseen ravintolaan syömään. Ruoat oli oikein hyviä, mutta ulkona oli pakkassää ja kesäterassin oven/ikkunan ääressä sijaitseva pöytä oli vetoisa paikka. Kylläisenä, mutta hieman kylmissään paineltiin takaisin hotellille väsyneinä ja käytiin nukkumaan.

Lähtövalmistelut

Tässä on nyt sitten poikkeuksellisen pitkät lätinät lähtövalmisteluista, koska pistin blogin pystyyn näin myöhäisessä vaiheessa. Kaikki on siis kasattu samaan eli koita jaksaa lukea!


Saimme Tanjan kanssa keväällä 2009 LUT:n KV-palveluilta tiedon vaihtopaikasta Chicagossa. Fiilis oli katossa! Haimme aluksi vuoden mittaista vaihtoa, mutta emme saaneet kuin puolen vuoden vaihtodiilin. Koulumme Chicagossa tulisi olemaan Illinois Institute of Technology (IIT). Koulun lukukausimaksut ovat kohtuullisen korkeat, mutta onneksi LUT maksaa ne. LUT:n ei tarvitsisi maksaa niitä, jos IIT:stä tulisi vaihtareita tilalle Lappeenrantaan, mutta jenkit lähtevät harvoin ulkomaanvaihtoon. Muut kulut jäisivätkin sitten itse maksettavaksi. Vaihtopaikan saamisesta käynnistyikin sitten melkoinen rumba haku- ja viisumiasioiden kanssa. 


Kevät meni vielä vaihtoasioiden kanssa aikalailla hiljaiselolla. Mielessä oli kuitenkin kesätöitä etsiessä kovia paineita, koska rahaa oli saatava ja mahdollisimman paljon. Stressiä kesätöiden haussa ei ainakaan helpottanut yhtään vuodenvaihteessa iskenyt talouden taantuma. Kesätöiden löytäminen oli siis työläämpää kuin koskaan. Tanja löysi onneksi oman alan töitä Metso Powerilta Tampereelta. Itse en valitettavasti löytänyt oman alan hommia, mutta onneksi sain töitä LUT:n markkinointipuolelta. Rahaa ei jäänyt kesältä hirveästi säästöön, mutta onneksi sain sitten vielä syksyksi töitä yliopistolta ja toimin hitsaustekniikan assistenttina opetushommissa. Tanjalla ansioita söi kahden eri vuokran maksaminen kesällä samanaikaisesti.


Kesä meni ja syksyllä se sitten alkoi. Nimittäin paperisota. Meidän piti hakea IIT:hen heidän virallisia hakemuksia käyttäen. Täytimme ensin Common Applicationin, jonka tekevät kaikki IIT:hen hakevat eli myös jenkit itse. Hakemus oli jäätävin koskaan näkemämme. Siihen piti kirjoitella kaikki mahdollinen tieto itsestään, harrastukset, perhesuhteet, työkokemus ja pari esseetä. Kyseessä oli siis ns. yleishakemus. Hakemuksen täyttämiseen meni aikaa noin 4 tuntia. No hommahan ei sitten vielä päättynyt siihen. Kun saimme  Common Applicationin täytettyä, täytyi seuraavaksi täyttää IIT:n oma hakemus. Sinne taas kirjoiteltiin kaikennäköisiä tietoja ja sitten oli taas esseen kirjoittamista. Nyt aiheena oli, että miten hyödynnän tulevaisuudessa IIT:ssä oppimaani ja parannan maailmaa, melkosta hommaa... Nämä siis täyttelimme netissä. Sehän ei tietenkään riittänyt täydelliseen hakemukseen. Em. asiat menivät sähköisesti heidän hakupalveluihinsa, mutta sitten oli vuorossa paperiset asiakirjat. Tottakai sähköisistä hakemuksista täytyi tulostaa myös paperiversiot, jotka lähetettiin IIT:lle sitten muiden papereiden mukana varmistukseksi. Muut paperit aiheuttivatkin sitten päänvaivaa vielä enemmän. 


Eleltiin lokakuuta, kun teimme hakemuksia. Hakemusten tuli olla perillä marraskuun alussa 9. päivä mennessä IIT:llä. Homman veti jännäksi kaikkien vaadittujen virallisten papereiden saaminen. Hakemuksessa tuli olla YO-todistukset suomeksi, sekä englanniksi, kurssitodistukset LUT:sta suomeksi ja englanniksi, CV ja kaiken huipennuksena kuvaukset kaikista käydyistä kursseista. Englanninkielisen virallisen YO-todistuksen saaminen veti pelin jännäksi, koska sen toimitusaika oli kuukausi. Hakemusten DL:ään aikaa juuri alle kuukausi kun tilasimme sen, joten jännää oli. Onneksi se saapui juuri pari päivää ennen kuin piti lähettää paperit  eteenpäin. Työläin homma oli sitten kurssikuvausten tekeminen englanniksi kaikista siihen mennessä käydyistä kursseista, jotta IIT:n kaverit tietäisivät, millaisia käymämme kurssit ovat. Tanjalla homma oli kova, mutta minulla vielä kovempi, koska DI:n tutkinnosta puuttui enää alle 8 kurssia siinä vaiheessa. Kurssikuvauksesta tuli sitten 11 A4-sivua pitkä. Mahtavinta oli, että niitä ei ollut saatavilla englanniksi vaan kaikki piti kääntää itse. Kääntötyöhön käytimme sitten aikaa useamman päivän. Fiilis oli kyllä hyvin stressaantunut, että saisimme kaikki valmiiksi vaadittussa aikataulussa. Lopulta oli aika voittajafiilis, kun saimme kaikki paperit valmiiksi ja toimitettua KV-palveluihin lähetettäväksi. Paperipino oli molemmilla luokkaa 2 cm paksu ja KV-palveluiden Kaisa sanoi sen olevan kyllä varmaan yksi paksuimmista hakemusnipuista, mitä meidän yliopistossa joutuu tekemään. Verrokkina esim. Kiinaan lähtö hoidetaan kämppää myöten kahdella A4:llä! Luvassa oli siis lähtö byrokratian luvattuun maahan! Tässä vaiheessa jäimme odottamaan vastausta hakemuksemme tuloksista, joiden ilmoitettiin saapuvan 2 viikon kuluttua niiden vastaanottamisesta. Tässä vaiheessa mielessä oli, että eiköhän sitten itse vaihtokokemus korvaa kaiken hakemiseen nähdyn vaivan.


IIT:n hakemusten täyttelyn lomassa aloimme valmistella myös viisumin saamiseen tarvittuja asioita. Hankimme syyskuussa uudet biotunnistepassit ja täyttelimme hyvissä ajoin viisumiin vaaditut kaavakkeet. Kaavakkeissa kyseltiin kaikenlaisista yhteyksistä terroristeihin ja natseihin aina isovanhempia myöten. Nauratti moisten täyttäminen, koska kuka tervejärkinen laittaisi viisumihakemukseen myöntävän vastauksen, vaikka olisikin yhteyksissä terroristeihin... Viisumin hakemiseen tarvitsi IIT:stä DS-2019 -lomakkeen, jossa on ilmoitettu kaikki tärkeä tieto viisumia varten eli kyseessä oli ns. maahan kutsu. Haimme siis J-1 exchange -viisumeita. 


Viisumin saamista varten tarvitsi käydä haastattelussa USA:n konsulaatissa Helsingissä. Varasimme haastattelun marraskuun lopulla, kun olimme saaneet tiedot sähköpostiin, että pääsemme IIT:hen. Varasimme haastattelun maanantaille 14. joulukuuta. Haastattelussa piti olla kaikki paperit kunnossa. DS-2019 todistuksen odottelu jännitti, mutta onneksi se tippui postilaatikkoon haastattelua edeltävällä viikolla torstaina eli hyvissä ajoin! Ongelmana huomasimme, että tulikin kiire vakuutusasioiden kanssa. Nimittäin viisumin saamiseksi piti olla siinä vaiheessa osoittaa, että on täysin kattava vakuutus. Emme kuitenkaan ehtineet saada virallisia vakuutuspapereita haastatteluun mennessä, vaikka sopimukset olikin siihen mennessä tehty. Itse haastattelu oli jännä kokemus. Meidän piti olla tarkalleen oikeaan aikaan USA:n suurlähetystön portilla, jossa sitten oli täysimittainen turvatarkastus, joka oli verrattavissa lentokentän toimintaan. Seuraavaksi vartija saattoi meidät portilta isoon konsulaattirakennukseen lähetystön pihalla. Menimme odotushuoneeseen, josta ei saanut poistua ilman vartijan saattamista. Meidät pyydettiin melko pian tiskille vuorotellen ja annoimme viisumeihin vaadittavat paperit. Sitten odotimme itse haastattelua. Luulimme molemmat, että kyseessä on joku vartin mittainen haastattelu. No ei ollut, tiskillä pari kysymystä englanniksi ja homma oli siinä. Siitä lystistä piti sitten maksaa reilu 300 dollaria. Opiskelijoiden viisumin hinta on tuplasti kalliimpi verrattuna vaikkapa työviisumiin, reilua! Vakuutusepäselvyyksistä huolimatta selvisimme haastattelusta onneksi puhtain paperein, koska IIT:stä saamassamme virallisessa kirjeessä ilmoitettiin, että jokaisen J-1 viisumilla tulevan opiskelijan tulee ottaa IIT:n oma sairausvakuutus koko opiskeluajaksi. Näytimme sitten sen virkailijalle ja se riitti vakuudeksi matkavakuutuskortin lisäksi. 


IIT:n hyväksynnän jälkeen kaiken muun säpinän ohessa piti alkaa suunnitella asumista USA:ssa ja valittava opiskeltavia kursseja. Lähettelimme mailia meitä opastavan professorin ja muun "konetekniikan osaston" henkilökunnan kanssa. Olivat kyllä hyvin avuliaita, vaikka vähän onglemia teettikin välillä päästä yhteisymmärrykseen valittavista kursseista. Haimme asuntoa dorm:sta eli aioimme asua kampuksella. Se ei kylläkään ole halpaa, mutta on helpoin vaihtoehto lyhyelle puolen vuoden opiskelulle. Kampuksella asuvat joutuvat myös ottamaan pakollisena meal plan:n eli ruokailusuunnitelman, koska ruonlaittomahdollisuudet asuntolassa ovat huonot. Olen poikien kämpässä ja Tanja tyttöjen. Haimme kuitenkin kämppää samasta talosta. Tieto asunnosta tuli juuri ennen joulua ja sain ilmoituksen mukaan kämppiksekseni USA:laisen Andrew:n ja Tanja ilmeisesti kiinalaisen tytön, jonka nimeä en muista. Asunnot saimme State Street Villagesta, joka on IIT:n uusin asuntola ja arkkitehtuurisesti erikoinen asuntola.



Asiat alkoivat olla mallillaan. Hoidimme vielä ennen joulua pankkiasiat kuntoon ja vaihdoimme käteistä dollareiksi matkaa varten. Sovimme myös hyvissä ajoin loka-marraskuussa kavereidemme Heidin ja Tapsan kanssa, että mennään yhdessä New Yorkiin, josta matkaamme kimpassa autolla Chicagoon. Heidin ja Tapsan vaihto-opiskelut olivat vuodenvaihteessa kestäneet puoli vuotta ja toinen puolikas on vielä jäljellä Missoulassa, Montanassa. Ennen jouluaattoa varailin vielä meille sen vuokra-auton New Yorkista Chicagoon. Oli se halvempaa neljälle kuin lennot, mutta silti melko kallista, vaikka vuokra-aika oli vain yksi vuorokausi. Suurimman loven lompakkoon teki auton palautusmaksu, koska kyseessä oli pitkä yhdensuuntainen matka. Varasimme lennot lokakuun alkupuolella 4.1.2010 New Yorkiin ja paluun samasta paikasta Hki-Vantaalle 14.6.2010. Lentoja varatessa emme tienneet viisumin kestosta ja tiesimme koulun alusta sen, että se alkaisi 11.1.2010. 


Viisumi olikin sitten myönnetty 15.5.2010 asti, mutta onneksi siinä on 30 päivän maastapoistumisaika. 30 päivää em. päivämäärästä on juurikin 14.6. eli lentoja varatessa kävi todellakin tuuri! Joulukuun puolivälissä tuli tieto, että meillä on orientaatio IIT:ssä opiskeluja edeltävällä viikolla torstaina ja perjantaina. Se tarkoitti sitä, että NYC:ssä ehtisi olemaan vain yhden päivän lentopäivän lisäksi. No, vietetään sitten kesällä siellä pari päivää enemmän ennen Suomeen lentoa.


Joululoma meni vauhdilla ja vietimme Tanjan kanssa aikaa molempien vanhempien luona. Suomessa olikin ihan kunnon talvikelit ja pääsi kivasti luistelemaan ja pelailemaan kiekkoa. Aloimme siirtämään tarkoituksella unirytmiä rapakon takaista aikaa varten valvomalla pitkälle aamuyön puolelle. Uuden vuoden jälkeen pakkailimme kamppeet nopealla tahdilla ja maanantaina 4.1.2010 Tanjan isä Jukka ajoi meidät Taavetista Helsinki-Vantaalle. Matkalla poikkesimme aamupalalla Raussilassa. Lähdimme ajoissa liikkeelle, koska erään nigerialaisen sankarin takia turvatoimet olivat kiristyneet ja kentällä piti olla 3 h ennen lennon lähtöä. Lennon lähtöaika oli klo 14:10.