Lähtövalmistelut

Tässä on nyt sitten poikkeuksellisen pitkät lätinät lähtövalmisteluista, koska pistin blogin pystyyn näin myöhäisessä vaiheessa. Kaikki on siis kasattu samaan eli koita jaksaa lukea!


Saimme Tanjan kanssa keväällä 2009 LUT:n KV-palveluilta tiedon vaihtopaikasta Chicagossa. Fiilis oli katossa! Haimme aluksi vuoden mittaista vaihtoa, mutta emme saaneet kuin puolen vuoden vaihtodiilin. Koulumme Chicagossa tulisi olemaan Illinois Institute of Technology (IIT). Koulun lukukausimaksut ovat kohtuullisen korkeat, mutta onneksi LUT maksaa ne. LUT:n ei tarvitsisi maksaa niitä, jos IIT:stä tulisi vaihtareita tilalle Lappeenrantaan, mutta jenkit lähtevät harvoin ulkomaanvaihtoon. Muut kulut jäisivätkin sitten itse maksettavaksi. Vaihtopaikan saamisesta käynnistyikin sitten melkoinen rumba haku- ja viisumiasioiden kanssa. 


Kevät meni vielä vaihtoasioiden kanssa aikalailla hiljaiselolla. Mielessä oli kuitenkin kesätöitä etsiessä kovia paineita, koska rahaa oli saatava ja mahdollisimman paljon. Stressiä kesätöiden haussa ei ainakaan helpottanut yhtään vuodenvaihteessa iskenyt talouden taantuma. Kesätöiden löytäminen oli siis työläämpää kuin koskaan. Tanja löysi onneksi oman alan töitä Metso Powerilta Tampereelta. Itse en valitettavasti löytänyt oman alan hommia, mutta onneksi sain töitä LUT:n markkinointipuolelta. Rahaa ei jäänyt kesältä hirveästi säästöön, mutta onneksi sain sitten vielä syksyksi töitä yliopistolta ja toimin hitsaustekniikan assistenttina opetushommissa. Tanjalla ansioita söi kahden eri vuokran maksaminen kesällä samanaikaisesti.


Kesä meni ja syksyllä se sitten alkoi. Nimittäin paperisota. Meidän piti hakea IIT:hen heidän virallisia hakemuksia käyttäen. Täytimme ensin Common Applicationin, jonka tekevät kaikki IIT:hen hakevat eli myös jenkit itse. Hakemus oli jäätävin koskaan näkemämme. Siihen piti kirjoitella kaikki mahdollinen tieto itsestään, harrastukset, perhesuhteet, työkokemus ja pari esseetä. Kyseessä oli siis ns. yleishakemus. Hakemuksen täyttämiseen meni aikaa noin 4 tuntia. No hommahan ei sitten vielä päättynyt siihen. Kun saimme  Common Applicationin täytettyä, täytyi seuraavaksi täyttää IIT:n oma hakemus. Sinne taas kirjoiteltiin kaikennäköisiä tietoja ja sitten oli taas esseen kirjoittamista. Nyt aiheena oli, että miten hyödynnän tulevaisuudessa IIT:ssä oppimaani ja parannan maailmaa, melkosta hommaa... Nämä siis täyttelimme netissä. Sehän ei tietenkään riittänyt täydelliseen hakemukseen. Em. asiat menivät sähköisesti heidän hakupalveluihinsa, mutta sitten oli vuorossa paperiset asiakirjat. Tottakai sähköisistä hakemuksista täytyi tulostaa myös paperiversiot, jotka lähetettiin IIT:lle sitten muiden papereiden mukana varmistukseksi. Muut paperit aiheuttivatkin sitten päänvaivaa vielä enemmän. 


Eleltiin lokakuuta, kun teimme hakemuksia. Hakemusten tuli olla perillä marraskuun alussa 9. päivä mennessä IIT:llä. Homman veti jännäksi kaikkien vaadittujen virallisten papereiden saaminen. Hakemuksessa tuli olla YO-todistukset suomeksi, sekä englanniksi, kurssitodistukset LUT:sta suomeksi ja englanniksi, CV ja kaiken huipennuksena kuvaukset kaikista käydyistä kursseista. Englanninkielisen virallisen YO-todistuksen saaminen veti pelin jännäksi, koska sen toimitusaika oli kuukausi. Hakemusten DL:ään aikaa juuri alle kuukausi kun tilasimme sen, joten jännää oli. Onneksi se saapui juuri pari päivää ennen kuin piti lähettää paperit  eteenpäin. Työläin homma oli sitten kurssikuvausten tekeminen englanniksi kaikista siihen mennessä käydyistä kursseista, jotta IIT:n kaverit tietäisivät, millaisia käymämme kurssit ovat. Tanjalla homma oli kova, mutta minulla vielä kovempi, koska DI:n tutkinnosta puuttui enää alle 8 kurssia siinä vaiheessa. Kurssikuvauksesta tuli sitten 11 A4-sivua pitkä. Mahtavinta oli, että niitä ei ollut saatavilla englanniksi vaan kaikki piti kääntää itse. Kääntötyöhön käytimme sitten aikaa useamman päivän. Fiilis oli kyllä hyvin stressaantunut, että saisimme kaikki valmiiksi vaadittussa aikataulussa. Lopulta oli aika voittajafiilis, kun saimme kaikki paperit valmiiksi ja toimitettua KV-palveluihin lähetettäväksi. Paperipino oli molemmilla luokkaa 2 cm paksu ja KV-palveluiden Kaisa sanoi sen olevan kyllä varmaan yksi paksuimmista hakemusnipuista, mitä meidän yliopistossa joutuu tekemään. Verrokkina esim. Kiinaan lähtö hoidetaan kämppää myöten kahdella A4:llä! Luvassa oli siis lähtö byrokratian luvattuun maahan! Tässä vaiheessa jäimme odottamaan vastausta hakemuksemme tuloksista, joiden ilmoitettiin saapuvan 2 viikon kuluttua niiden vastaanottamisesta. Tässä vaiheessa mielessä oli, että eiköhän sitten itse vaihtokokemus korvaa kaiken hakemiseen nähdyn vaivan.


IIT:n hakemusten täyttelyn lomassa aloimme valmistella myös viisumin saamiseen tarvittuja asioita. Hankimme syyskuussa uudet biotunnistepassit ja täyttelimme hyvissä ajoin viisumiin vaaditut kaavakkeet. Kaavakkeissa kyseltiin kaikenlaisista yhteyksistä terroristeihin ja natseihin aina isovanhempia myöten. Nauratti moisten täyttäminen, koska kuka tervejärkinen laittaisi viisumihakemukseen myöntävän vastauksen, vaikka olisikin yhteyksissä terroristeihin... Viisumin hakemiseen tarvitsi IIT:stä DS-2019 -lomakkeen, jossa on ilmoitettu kaikki tärkeä tieto viisumia varten eli kyseessä oli ns. maahan kutsu. Haimme siis J-1 exchange -viisumeita. 


Viisumin saamista varten tarvitsi käydä haastattelussa USA:n konsulaatissa Helsingissä. Varasimme haastattelun marraskuun lopulla, kun olimme saaneet tiedot sähköpostiin, että pääsemme IIT:hen. Varasimme haastattelun maanantaille 14. joulukuuta. Haastattelussa piti olla kaikki paperit kunnossa. DS-2019 todistuksen odottelu jännitti, mutta onneksi se tippui postilaatikkoon haastattelua edeltävällä viikolla torstaina eli hyvissä ajoin! Ongelmana huomasimme, että tulikin kiire vakuutusasioiden kanssa. Nimittäin viisumin saamiseksi piti olla siinä vaiheessa osoittaa, että on täysin kattava vakuutus. Emme kuitenkaan ehtineet saada virallisia vakuutuspapereita haastatteluun mennessä, vaikka sopimukset olikin siihen mennessä tehty. Itse haastattelu oli jännä kokemus. Meidän piti olla tarkalleen oikeaan aikaan USA:n suurlähetystön portilla, jossa sitten oli täysimittainen turvatarkastus, joka oli verrattavissa lentokentän toimintaan. Seuraavaksi vartija saattoi meidät portilta isoon konsulaattirakennukseen lähetystön pihalla. Menimme odotushuoneeseen, josta ei saanut poistua ilman vartijan saattamista. Meidät pyydettiin melko pian tiskille vuorotellen ja annoimme viisumeihin vaadittavat paperit. Sitten odotimme itse haastattelua. Luulimme molemmat, että kyseessä on joku vartin mittainen haastattelu. No ei ollut, tiskillä pari kysymystä englanniksi ja homma oli siinä. Siitä lystistä piti sitten maksaa reilu 300 dollaria. Opiskelijoiden viisumin hinta on tuplasti kalliimpi verrattuna vaikkapa työviisumiin, reilua! Vakuutusepäselvyyksistä huolimatta selvisimme haastattelusta onneksi puhtain paperein, koska IIT:stä saamassamme virallisessa kirjeessä ilmoitettiin, että jokaisen J-1 viisumilla tulevan opiskelijan tulee ottaa IIT:n oma sairausvakuutus koko opiskeluajaksi. Näytimme sitten sen virkailijalle ja se riitti vakuudeksi matkavakuutuskortin lisäksi. 


IIT:n hyväksynnän jälkeen kaiken muun säpinän ohessa piti alkaa suunnitella asumista USA:ssa ja valittava opiskeltavia kursseja. Lähettelimme mailia meitä opastavan professorin ja muun "konetekniikan osaston" henkilökunnan kanssa. Olivat kyllä hyvin avuliaita, vaikka vähän onglemia teettikin välillä päästä yhteisymmärrykseen valittavista kursseista. Haimme asuntoa dorm:sta eli aioimme asua kampuksella. Se ei kylläkään ole halpaa, mutta on helpoin vaihtoehto lyhyelle puolen vuoden opiskelulle. Kampuksella asuvat joutuvat myös ottamaan pakollisena meal plan:n eli ruokailusuunnitelman, koska ruonlaittomahdollisuudet asuntolassa ovat huonot. Olen poikien kämpässä ja Tanja tyttöjen. Haimme kuitenkin kämppää samasta talosta. Tieto asunnosta tuli juuri ennen joulua ja sain ilmoituksen mukaan kämppiksekseni USA:laisen Andrew:n ja Tanja ilmeisesti kiinalaisen tytön, jonka nimeä en muista. Asunnot saimme State Street Villagesta, joka on IIT:n uusin asuntola ja arkkitehtuurisesti erikoinen asuntola.



Asiat alkoivat olla mallillaan. Hoidimme vielä ennen joulua pankkiasiat kuntoon ja vaihdoimme käteistä dollareiksi matkaa varten. Sovimme myös hyvissä ajoin loka-marraskuussa kavereidemme Heidin ja Tapsan kanssa, että mennään yhdessä New Yorkiin, josta matkaamme kimpassa autolla Chicagoon. Heidin ja Tapsan vaihto-opiskelut olivat vuodenvaihteessa kestäneet puoli vuotta ja toinen puolikas on vielä jäljellä Missoulassa, Montanassa. Ennen jouluaattoa varailin vielä meille sen vuokra-auton New Yorkista Chicagoon. Oli se halvempaa neljälle kuin lennot, mutta silti melko kallista, vaikka vuokra-aika oli vain yksi vuorokausi. Suurimman loven lompakkoon teki auton palautusmaksu, koska kyseessä oli pitkä yhdensuuntainen matka. Varasimme lennot lokakuun alkupuolella 4.1.2010 New Yorkiin ja paluun samasta paikasta Hki-Vantaalle 14.6.2010. Lentoja varatessa emme tienneet viisumin kestosta ja tiesimme koulun alusta sen, että se alkaisi 11.1.2010. 


Viisumi olikin sitten myönnetty 15.5.2010 asti, mutta onneksi siinä on 30 päivän maastapoistumisaika. 30 päivää em. päivämäärästä on juurikin 14.6. eli lentoja varatessa kävi todellakin tuuri! Joulukuun puolivälissä tuli tieto, että meillä on orientaatio IIT:ssä opiskeluja edeltävällä viikolla torstaina ja perjantaina. Se tarkoitti sitä, että NYC:ssä ehtisi olemaan vain yhden päivän lentopäivän lisäksi. No, vietetään sitten kesällä siellä pari päivää enemmän ennen Suomeen lentoa.


Joululoma meni vauhdilla ja vietimme Tanjan kanssa aikaa molempien vanhempien luona. Suomessa olikin ihan kunnon talvikelit ja pääsi kivasti luistelemaan ja pelailemaan kiekkoa. Aloimme siirtämään tarkoituksella unirytmiä rapakon takaista aikaa varten valvomalla pitkälle aamuyön puolelle. Uuden vuoden jälkeen pakkailimme kamppeet nopealla tahdilla ja maanantaina 4.1.2010 Tanjan isä Jukka ajoi meidät Taavetista Helsinki-Vantaalle. Matkalla poikkesimme aamupalalla Raussilassa. Lähdimme ajoissa liikkeelle, koska erään nigerialaisen sankarin takia turvatoimet olivat kiristyneet ja kentällä piti olla 3 h ennen lennon lähtöä. Lennon lähtöaika oli klo 14:10.